Siirry sisältöön

Vanhempi 12–15-vuotiaan ajattelun kehityksen tukena

Miten keskustella nuoren kanssa? Nuori on ajatuksiltaan mustavalkoinen? Nuoren vihapuhe? Ahdistunut nuori?

Vanhempi voi houkutella ja haastaa nuorta keskustelemaan. Yhteiset keskustelut ja pohdinnat lisäävät vanhemman ja nuoren välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyttä. Ne myös virittävät nuorta ajattelemaan ja perustelemaan omia mielipiteitään. Vanhemman ei kannata pelästyä, jos nuoren käsitykset vaikuttavat mustavalkoisilta. Asioiden käsittely äärimmäisyyksien kautta on nuorelle ominainen tapa hahmottaa maailmaa. Nuoren mielipiteet ovat sanoja, eivät tekoja. Vanhemman ei kannata moralisoida vaan keskustella, kysellä ja vaatia perusteluja näkemyksille. Tärkeintä yhteisessä keskustelussa ei ole yhteisymmärrys, vaan aidon kiinnostuksen osoittaminen toisen mielipiteitä ja ajatuksia kohtaan.

Vanhempi voi järjestää yhteisen keskusteluhetken nuoren kanssa: varata hyvää syötävää, tarpeeksi aikaa ja mukavan paikan. Yhteisiä keskustelunaiheita voivat olla vaikka lempimusiikki, -bändit, -näyttelijät, -elokuvat, esikuvat ja muut nuoren maailmaa lähellä olevat teemat. Vanhemman on hyvä kertoa omat vastauksensa. Ajatuksista voidaan etsiä eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä.

Nuoren arvoihin vaikuttavat monet tahot, kuten perhe, kaveripiiri, harrastusyhteisöt, tv-ohjelmat ja koko media. Kaikki nämä viestivät osaltaan sitä, mikä on tavoittelemisen arvoista ja millainen on ihanneihminen. Nuoruusiässä kokeillaan, mitä vanhempien arvomaailmasta voisi siirtää nuoren oman elämän rakennusaineiksi. Vanhemmasta voi tuntua haastavalta, jos nuori ilmaisee päinvastaisia arvoja kuin hän ja on asioista eri mieltä. Erimielisyydet ja erilaisuus ovat nuoren kehityksen ja itsenäistymisen kannalta välttämättömiä. Murrosikäinen haluaa osoittaa vanhemmilleen ja itselleen, että hän on oma persoonansa olemalla eri mieltä ja haluamalla asioita, joihin vanhemmat eivät välttämättä anna lupaa.

Jos vanhemmat kritisoivat tai vähättelevät nuoren vakaumusta, nuori voi kokea, ettei häntä hyväksytä. Pahimmillaan nuori ottaa etäisyyttä vanhemmistaan, koska ei halua olla heidän arvosteltavanaan. Nuorta ei voi pakottaa eikä velvoittaa arvostamaan samoja asioita eikä uskomaan samoin kuin vanhempansa. Vanhempien kannattaa kuitenkin edelleen keskusteluttaa nuorta ja tarjota erilaisia näkökulmia asioihin. Yhdessä voidaan pohtia arvokysymyksiä: Mitkä ovat nuoren tärkeimpiä ja arvokkaimpia päämääriä elämässä? Millainen ihminen hän haluaisi olla?

Muistelkaa tilannetta, jossa olette joutuneet riitaan keskenänne. Vaihtakaa rooleja. Vanhempi kuvittelee, miltä nuoresta tuntuu ja nuori, miltä vanhemmasta tuntuu. Kuvailkaa tunteita toisillenne ääneen. Ymmärrättekö toistenne tunteet oikein?

On tärkeää, että vanhemmat kannustavat nuorta ajattelemaan asioita laajemmin ja pidemmällä tähtäimellä. Nuoret ovat usein lyhytjännitteisiä: tärkeää on se, mitä tällä viikolla tapahtuu. Asioiden suunnittelu vuosien päähän voi tuntua vaikealta. Nuoret arvostavat vanhempia enemmän omaa mielihyvää, jännittävää elämää ja virikkeitä. Esimerkiksi rahan säästäminen johonkin tärkeään kohteeseen voi opettaa itsekuria, mikä on moraalisen käyttäytymisen kannalta ensisijaisen tärkeä taito.

Joskus nuorella voi liikkua päässään liikaakin ajatuksia ja nuoren tuntema ”maailman tuska” olla voimakasta. Taiteelliset ilmaisukanavat saattavat tarjota nuorelle hyvän keinon purkaa ajatuksiaan. Nuorta voi rohkaista esimerkiksi maalaamaan, piirtämään tai kirjoittamaan omia ajatuksia näkyviksi. Mieleisen musiikin kuuntelu saattaa rauhoittaa ja selkeyttää päässä kulkevaa ajatusvirtaa. Jos surun ja alakulon tunteet ovat läsnä jokapäiväisessä arjessa ja ajatukset kiertelevät jatkuvasti synkkien teemojen ympärillä, nuoren voi olla hyvä keskustella tuntemuksistaan myös ammattilaisen kanssa.

Aiheeseen liittyvät

Tietopaketti yläkoulun aloittajan vanhemmille

Lisää lukemista nuoren kehityksestä

Tukea vanhemmuuteen

Takaisin ylös