Lelut ja materiaaliseksi muotoiltu mielikuvitus

Artikkelin on kirjoittanut Katriina Heljakka, MLL:n leikin asiantuntija ja lelu- ja leikintutkija Turun yliopistosta

Lelu on leikin hyödyke, mielikuvituksen polttoaineella käynnistyvä leikin sytyke ja leikkijänsä juonenkäänteiden myötä leikkiin uppoutumista ylläpitävä väline. Lelu herää henkiin kosketuksessa — siihen on leikin omana esineenä lupa kajota.

Yksin leikittäessä lelua saa muuntaa ja muokata sekä asetella sen haluamallaan tavalla osaksi ympäristöä. Lelutarinat taas kehittyvät yhteisissä leikeissä, sillä leikkivää ihmistä kiehtovat leluihin kietoutuvat kertomukset ja jaetut kokemukset.

Lelut leikillisessä oppimisessa

Leluihin liitetään edelleen vahvasti avoimen leikin eetos — niiden ajatellaan kannustavan kuvitteluun ja vahvistavan luovuutta. Lelun asema lasta opastavana pedagogisena välineenä kehittyi erityisesti Friedrich Wilhelm August Fröbelin (1782—1852) suunnittelemien opetuksellisten leikkivälineiden, tai ’lahjojen’, myötä.

Monen taiteilijan nähdään saaneen vaikutteita Kindergarten-liikkeen parissa suosituista Fröbelin lahjoista, jotka avoimina leikkivälineinä kannustavat luovuuteen ja leikilliseen oppimiseen.

Modernistien kuten Paul Kleen ja Wassily Kandinskyn ja arkkitehtien Frank Lloyd Wrightin sekä LeCorbusierin ajatellaan ammentaneen innoitusta lastentarhaikäisinä kohtaamistaan Fröbelin geometrisista leikkivälineistä (Brosterman 2002).

Lelut ovat sittemmin luovineet tiensä opetukseen sen kaikissa asteissa. Nykyään puhutaan myös lelupohjaisesta oppimisesta.

Leluleikit kannustavat maailmojen jäsentämiseen ja rakentamiseen

Lelujen historiaa tarkastellessa voi nähdä valmistusmateriaalien, aihelmien ja estetiikan kehittymisen. Ei ole yhdentekevää, miltä lelut tai niille luodut ympäristöt näyttävät.

Nykyajan leluleikkeihin liittyy maailmojen jäsentämisen ja rakentamisen ohella vahvasti esillepano, jopa sisustaminen: lelujen yhdisteleminen ja asetteleminen erilaisiin tilallisiin maailmoihin, dioramoihin ja roomboxeihin eli miniatyyrihuoneisiin.

Asetelmien luominen kuuluu niin nukkekotileikkeihin, roolipelaajien miniatyyriharrastukseen, kuin vaikkapa joulunaikaiseen seimenrakentamisen perinteeseen.

Eri-ikäiset toteuttavat leikeissään näin järjestelyn ajatukseen liittyviä fantasioita, jotka linkittyvät paitsi leikkivälineiden fyysiseen käsittelyyn, myös niihin liittyvän kulttuurisen tiedon omaksumiseen ja muistamiseen (Jones 2002, 223).

Kuvaleikki kiinnostaa niin lapsia kuin aikuisia

Lelut ovat tulleet entistä näkyvämmin osaksi visuaalista kulttuuria etenkin kamerateknologian, digitaalisen ja sosiaalisen median kehittyessä.

Yksi kaikenikäisten leikkijöiden leluleikkien näkyvimmistä muodoista nykyajassa on lelujen valokuvaaminen, eräänlainen kuvaleikki.

Lelujen kuvaaminen kiinnostaa niin lapsia kuin aikuisia ja niin ammattilaisia kuin amatöörejä sillä erotuksella, että ammattimainen kuvaleikki päätyy usein gallerioihin ja taidemuseoihin, mutta arjen leluleikkijä esittää ja jakaa kuvaleikkiään sosiaalisen median alustoilla.

Lelullistuminen ja pelit

Leikillisyyden ja pelillisyyden voimistumisen ohella voidaan maailman nähdä myös lelullistuvan lukuisin eri tavoin.

Lelullistuminen on osa muotoilussa ja esinesuunnittelussa ilmenevää leikkimieltä ja leikillisyyttä – esimerkiksi arjen esineistössä ja sisustuksessa sekä muotituotteissa näkyvää kulttuurituotteiden lelumaiseksi kehittymistä.

Monet nykyajan peleistäkin sisältävät lelumaisia piirteitä: niiden hahmot, muodot ja maailmat lähentyvät leluista tuttua estetiikkaa ja toiminnallisuutta. Erilaisin teknologisin ulottuvuuksin varustetut älylelut rakentavat siltoja materiaalisten ja digitaalisten leikkivälineiden välille tuoden pelit leluihin ja toisinpäin.

Leikkimateriaalien yhteen sulautumat osoittavat, kuinka raja-aitoja ylitetään avoimen leikin ja sitä jäsennellymmän pelaamisen toimintojen samankaltaistuessa.

Aikaseikkailussa lelullistetaan oma hahmo

Tulevaisuustaitoihin kurottavassa Aikaseikkailussa kerholaiset luovat yhtenäisen aihion pohjalta kukin oman persoonallisen Aikaseikkailijansa, joka on lelumainen hahmo.

Näissä hahmoissa mielikuvitus muotoillaan ensin käsinkosketeltavaksi lelupersoonaksi, joka kasvaa ja kehittyy seikkailun edetessä niin materiaalisessa kuin tarinallisessa mielessä.

Leikkijöiden luovuus herää yhteisessä kuvitteluleikissä henkiin ja lelullistuu leikittäväksi olennoksi. Kuin huomaamattaan (ja aivan kuten monissa peleissä) voi leluhahmoista muodostua leikkijöidensä itsensä jatkeita tai heitä jollain tavalla ilmentäviä avatareita.

Tulevaisuuteen on turvallisempaa matkata luovuudesta sytykkeensä saaneen leluystävän kanssa, joka sisältää johtolankoja leikkijän omiin toiveisiin, taitoihin ja tavoitteisiin.

Lähteet:

  • Brosterman, N. (2002) Inventing Kindergarten, Harry N. Abrams, Inc. Publishers.
  • Jones, G. (2002) Killing Monsters. Why children need fantasy, super heroes, and make-believe violence. Basic Books, New York.

Aikaseikkailuprofiili

Katriina Heljakka, TaT, FM, Ekon.mag.

Ammatti: MLL:n leikin asiantuntija ja lelu- ja leikintutkija Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppinaineessa

Lempipeli: Alias. Sanaselityspelissä mielikuvituksellinen kielenkäyttö on eduksi ja pelaajat luovat omalla tiedolla, taidolla ja persoonallaan aina omanlaisiaan selityksiä vaikeustasoltaan vaihteleville sanoille.

Lempiasiani koulussa oli: Itseilmaisulliset aineet, joissa yhdistyvät mielikuvitus, kuvitteelliset maailmat ja tarinankerronta — kuvaamataito ja äidinkieli (ruotsi). Välitunneilla leikimme kaikenlaisia ulkoleikkejä, sisällä pelasimme korttia ja teimme omalle luokallemme aivan huikeita lelumaisia maskotteja.

Kolme kirjavinkkiäni:

  1. Play for Life: Play Theory and Play as Emotional Survival
    Brian Sutton-Smith (The Stong, 2017)

    Leikin ja siinä käytettyjen välineiden merkityksiä monipuolisesti käsitelleen visionäärin viimeinen ja postuumisti ilmestynyt teos.
  2. Pelit ja leikki
    (Kalevalaseuran julkaisu, Kalevalaseuran vuosikirja 61. toim. Pekka Laaksonen (SKS, Helsinki)
    Teos osoittaa, miten Yrjö Hirnin jälkeinen leikintutkimus omaa Suomessa vahvat perinteet, joihin viitataan mielellään esimerkiksi nykyajan pelitutkimuksessa.
  3. Tilaa unelmoida
    David Lynch & Kristine McKenna (suom.) Ari Väntänen ja Elina Koskelin (Like, 2018)
    Mielikuvituksen mestarin huima elämänkerta ja muistelmateos, joka raottaa verhoja legendaarisen ohjaajan luovaan lavastamiseen ja leikinomaiseen ohjausprosessiin.

 

Aiheeseen liittyvät

Aikaseikkailu-kerho