Lapsen kuvaaminen sosiaalisessa mediassa
Sosiaalista mediaa käytetään monenlaiseen yhteydenpitoon useimmissa perheissä. Somessa jaettaviin oman elämän pilkahduksiin päätyy usein myös perheenjäseniä ja läheisiä. Halu jakaa sosiaalisessa mediassa onnellisia perhetapahtumia ja pienen lapsen kanssa elettävää arkea on hyvin ymmärrettävää.
Oikeus yksityisyyteen kuuluu kuitenkin kaikille, myös pienille lapsille. Vanhempi ei omista lapsensa yksityisyyttä. Lapsen tunnistettavien kuvien ja henkilökohtaisten tietojen jakamisessa onkin hyvä toimia tarkkaan harkiten.
Vinkit somea käyttävälle pienen lapsen vanhemmalle, joka pohtii, miten huolehtia lapsen yksityisyyden suojasta.
- Pysy kartalla yleisöstäsi. Keiden arvelet näkevän lapsestasi julkaisemasi asiat? Onko kyseessä julkinen profiili, yksityisviesti kaverille vai lähisuvun Whatsapp-ryhmä? Mitä laajempi yleisö, sitä yleisemmällä tasolla voi olla hyvä pysytellä. Muista myös tarkistaa sometiliesi yksityisyysasetukset.
- Jätä lapsen arkaluontoiset kuvat ja tiedot julkaisematta. Lapsen alaston- ja kylpykuvat eivät kuulu nettiin. Myös tiedot esimerkiksi lapsen terveydentilasta on syytä jättää julkaisematta lapsen yksityisyydensuojan vuoksi.
- Pohdi miten yksityiskohtaisesti lapsesta somessa kerrot. Voisitko jättää tunnistettavat kuvat ja lapsen nimen jakamatta laajemmille someverkostoille? Pientä lasta voi kuvata monin tavoin ilman että häntä voi tunnistaa. Huomioi, että kuvia ja tietoja netissä yhdistelemällä henkilöstä voi saada pääteltyä paljon tietoa.
- Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen kannattaa. Kuva kummin kanssa? Päivä isovanhemmilla? Juttele toisen vanhemman ja lähipiirisi kanssa lastanne koskevista somepostauksista ja miten lapsen yksityisyydestä huolehditaan. Pienen lapsen vanhemmilta tulee kysyä lupa kuviin ja niiden jakamiseen.
- Harkitse mitä pienestä lapsesta julkaiset. Jos julkaiset, julkaise tarkasti harkiten ja lasta kunnioittaen. Mitä lapsesi ajattelisi hänestä julkaistuista asioista 5 tai 10 vuoden kuluttua? Pieni lapsi ei vielä pysty ilmaisemaan mielipidettään itseään koskevista julkaisuista tai arvioimaan niiden seurauksia. Tämä on vanhemman tehtävä. Varminta on siksi jättää lapsen tunnistettavat kuvat ja tiedot julkaisematta.
Vaikka yleensä kyse olisikin viattomista, neutraaleista ja tavanomaista asioista, lapsella on oikeus yksityisyyteen heti syntymästään alkaen. Lapsen henkilökohtaisten tietojen ja kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa edellyttää vanhemmilta aina tarkkaa harkintaa.
Arkaluonteiset ja henkilökohtaiset tiedot, kuten lapsen terveyteen liittyvät tai lastensuojelun piiriin kuulumisen tiedot ja kaikenikäisten lasten alastonkuvat tulee jättää julkaisematta. Samaa harkintaa tulee käyttää arkisiin tilanteisiin, jotka lapsi saattaisi myöhemmin kokea nolona tai ikävänä. Moni haluaa suojella lapsensa yksityisyyttä, mutta digitaalisten ympäristöjen riskien tiedostaminen ei ole aina yksiselitteistä.
Jos lapsi on tunnistettavissa julkaistavasta kuvasta, täytyy ottaa huomioon henkilötietojen käsittelyyn liittyvät lainsäädännön velvoitteet, kuten EU:n tietosuoja-asetus ja Suomen tietosuojalaki. Lapsella on oikeus yksityiselämän suojaan myös perhepiirissä. Yksityiselämän suojaan kuuluu jokaisen oikeus määrätä itse siitä, miten ja missä yhteydessä hän julkisuudessa esiintyy. Huoltajat ovat ensisijaisessa vastuussa siitä, että lapsen yksityiselämän suoja toteutuu.
Korkein oikeus on ottanut kantaa ratkaisussaan (KKO 2018:81) lapsen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen internetissä. Asiassa oli kysymys siitä, voiko lapsen huoltaja julkaista sosiaalisessa mediassa lapsensa yksityiselämää koskevia tietoja. Korkein oikeus linjasi, että huoltajan tehdessä tällaisia lapsen yksityiselämän suojaan vaikuttavia päätöksiä ratkaiseva kriteeri on lapsen etu. Huoltajalla oli lähtökohtainen päätösvalta alaikäistä koskevissa asioissa, mutta lapsen ja hänen huoltajiensa oikeuksia yhteensovitettaessa lapsen etu oli ensisijainen arviointiperuste. Arkaluontoisten tietojen julkaisemista ei voitu pitää lasten edun mukaisena.
Yksityisyyden suojalle ei löydy lainsäädännöstä tarkkaa määritelmää. Voidaan kuitenkin todeta, että yksityisyyden suoja kattaa esimerkiksi:
- itseään koskevan tiedon kontrolloinnin
- arvokkuuden tunteen säilyttämisen
- fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden
- mahdollisuudet torjua sivullisten tunkeutumiset omaan elämään
Arkaluontoisten tietojen tai niitä paljastavien kuvien tai videoiden jakamisen suhteen on syytä olla erityisen varovainen somessa ja netissä toimiessa. Toisen henkilön, lapsen tai aikuisen arkaluonteisia tietoja tai niitä paljastavia kuvia ei tule julkaista lainkaan.
Arkaluonteisia tietoja ja niitä paljastavia kuvia ovat lainsäädännön ja eettisten periaatteiden nojalla esimerkiksi:
- tieto lapsen terveydentilasta
- kuvat vauvasta tai lapsesta alastomana tai vaipoissa
- tieto lastensuojelun piiriin kuulumisesta
- tieto lapsen seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta
- muut kuvat tai tiedot, joiden julkaisu voi aiheuttaa häpeän tunnetta lapsessa
Lue millaisten kuvien ja tietojen julkaisua lapsesta on syytä välttää netissä kokonaan.
Pienen lapsen digitaalinen jalanjälki voi olla suuri jo ennen, kuin hän kykenee päättämään itse asioistaan saatikka ymmärtää, mikä internet on. Vanhemman vastuulla on huolehtia, millaista kuvaa tulee rakentaneeksi lapsesta. Lapsella tulee olla oikeus vaikuttaa siihen, millaista kuvaa hänestä internetiin muodostuu.
Yksityisyyden suojaan liittyy keskeisesti mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Lapselta tulisikin aina pyrkiä kysymään lupa julkaisemiselle ja selittää hänelle, mistä on kyse ja keille tiedot tai kuvat näkyvät.
Pienen vauvan tai taaperon suostumusta ei saa vielä selville, ja silloin vanhemman onkin syytä käyttää tarkkaa harkintaa julkaisuissaan. Jos lapsi ei ikänsä tai kehitystasonsa osalta vielä asiaa ja sen seurauksia ymmärrä, on varmempaa jättää julkaisematta. Näin on hyvä toimia erityisesti sellaisten julkaisujen suhteen, joissa lapsi on tunnistettavissa tai sisältö on arveluttavaa.
Harkinnan käyttäminen tarkoittaa nimenomaan pysähtymistä sen äärelle, että tiedostetaan keille kuvia voi turvallisesti jakaa. Yhteydenpito ja arjen kuulumisten ja kuvien jakaminen perheen lähipiirin ja luotettavien läheisten kanssa, erityisesti poikkeusoloissa, on eri asia kuin julkinen jakaminen laajemmin someen tai internetiin. Digitaalinen yhteydenpito läheisiin on tutkimusten mukaan hyvinvointia lisäävää ja lähisuhteita vahvistavaa median käyttöä.
Lue lisää lapsen kuvaamisesta ja fiksujen kuvaustilanteiden harjoittelusta lapsen kanssa.
Saako pienestä lapsesta julkaista kasvokuvia somessa?
Täysin yksiselitteistä, kaikille sopivaa sääntöä ei ole eikä MLL anna ehdotonta kieltoa. Lähtökohta on kuitenkin selkeä: Lapsella on oikeus yksityisyyteen siinä missä aikuisellakin. Vanhempi ei omista lapsensa yksityisyyttä. Siksi tunnistettavien kasvokuvien julkaiseminen somessa vaatii aina tarkkaa harkintaa. Ei siksi, että se olisi automaattisesti väärin, vaan koska seuraukset eivät ole vanhemman hallinnassa sen jälkeen, kun kuva on julkinen.
Käytännön nyrkkisääntönä voi ajatella: mitä avoimempi ja laajempi yleisö, sitä suurempi syy miettiä, tarvitseeko juuri tämän kuvan olla kasvot näkyvissä. Riittäisikö esimerkiksi rajattu kuvakulma, selkäkuva tai kuvaus ilman kuvaa ja muita henkilötietoja.
Voinko julkaista vauvasta huoletta kuvia silloin, kun hänen kasvonsa eivät ole vielä tunnistettavat?
Lapsella on oikeus yksityisyyteen heti syntymästään alkaen. Vaikka vauva ei ole vielä pitkään välttämättä tunnistettava kasvoiltaan, yksityisyys ei kuitenkaan tarkoita vain kasvojen tunnistettavuutta. Jo raskausajan ultraäänikuvasta lähtien kertyy digitaalinen jälki, joka on lapsen omaa elämäntarinaa, ei vanhemman.
Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei kannata ajatella ”kasvot eivät vielä näy, joten tämä on turvallista” vaan pikemminkin: ”tämä on lapsen oma tarina – kenelle ja missä laajuudessa haluan sitä jakaa? Onko lapsen edun mukaista, että hän näkyy kuvissa tai kuuluu sisällöissä?
Miten ajatella lapsen suostumusta, kun lapsi on pieni eikä vielä pysty itse ymmärtämään tai ottamaan kantaa julkaisemiseen?
Vastuu on kokonaan vanhemmalla, eikä sitä voi ulkoistaa lapselle.
Lainsäädännön näkökulmasta huoltajalla on lähtökohtainen päätösvalta lasta koskevissa asioissa, mutta huoltajan tulee huomioida lapsen itsenäinen oikeus yksityiselämän suojaan ja lapsen etu. Suostumus ei siis synny automaattisesti siitä, että vanhempi kokee toimivansa lapsensa puolesta parhain aikein. Vanhempi toimii lapsen edunvalvojana, ei lapsen suostumuksen sijaisena.
Kun lapsi ei vielä pysty ilmaisemaan mielipidettään, vanhemman kannattaa kuvitella tilanne lapsen tulevaisuuden näkökulmasta: Jos lapsi näkisi julkaisun 10 tai 15 vuoden kuluttua ja saisi silloin ensimmäistä kertaa päättää asiasta itse, mitä hän päättäisi? Tähän on miltei mahdotonta vastata, sillä emme voi tietää mitä lapsi toivoo itselleen.
Kun lapsi kasvaa, julkaisemisen harkintaan kannattaa ottaa mukaan myös lapsi itse: kysyä, saako kuvan tai sisällön julkaista, ja kunnioittaa vastausta, myös sitä kieltävää.
On myös muistettava, ettei pieni lapsi ymmärrä suostumuksen merkitystä eikä aikuinen voi mennä sen taakse, että lapsi antoi suostumuksen kuvan julkaisemiseen, jos hän ei ymmärrä suostumuksen merkitystä.
Riittääkö yksityisyyden suojaamiseksi se, ettei lapsen kasvoja tai nimeä näytetä?
Aina sekään ei riitä. Kasvojen ja nimen piilottaminen suojaa vain osan yksityisyydestä.
Arkaluonteisia tietoja kuten lapsen terveyteen, sairauteen, kehitykseen, yksityiselämään tai esimerkiksi lastensuojelun asiakkuuteen liittyviä asioita ei tule julkaista ylipäätään. Edes kasvojen sumentaminen ei riitä, sillä kun vanhempi julkaisee omalla nimellään, on lapsi kuitenkin tunnistettavissa.
Samaa periaatetta voi soveltaa arkisempiin tilanteisiin: persoonallisuuden piirteet, kiukkukohtaus, itku, häpeän tai avuttomuuden hetki tai hölmöilyt ja hassuttelut ovat lapsen omia, usein keskeneräisiä ja intiimejäkin tunnekokemuksia. Jos on mahdollista, että lapsi haluaisi pitää nämä hetket yksityisinä, on tärkeää, että me aikuiset kunnioitamme sitä.
Onko eroa sillä, näkyykö lapsi satunnaisesti osana vanhemman elämää vai sillä, että lapsi on sisällön aihe?
Kyllä, ja tämä ero on merkittävä.
Kun lapsi näkyy silloin tällöin osana perheen arkea muun elämän ohella, kyse on tavallisesta elämän jakamisesta. Kun lapsesta itsestään tulee toistuvasti sisällön aihe, ikään kuin oma hahmo, tarinan kohde somessa, lapsen identiteetti alkaa rakentua osittain vanhemman julkaisemana. Sharenting-tutkimuksessa tätä kuvataan tilanteena, jossa lapsen minäkuva alkaa määrittyä sen kautta, mitä hänestä julkaistaan. Lapsi on tällöin sisällöntuotannon kohteena.
Tämä ero kannattaa tunnistaa erityisesti silloin, kun somenäkyvyyteen liittyy seuraajamääriä, aggressiivisten algoritmien suosimaa toistuvuutta tai kaupallisuutta: silloin lapsi ei enää vain näy vanhemman elämässä, vaan hänestä tulee, tahtomattaan, osa julkista roolia, johon hän ei ole voinut itse ottaa kantaa.
Muuttaako vanhemman yleisön koko vastuuta? Onko eri asia jakaa kuva muutamalle sadalle tutulle kuin kymmenille tai sadoille tuhansille tuntemattomille?
Digitaalinen yhteydenpito läheisten pienen piirin kanssa, kuvien ja kuulumisten jakaminen perheelle ja luotettaville läheisille, on tutkitusti hyvinvointia lisäävää ja lähisuhteita vahvistavaa. Se on eri asia kuin julkinen jakaminen laajalle, tuntemattomalle yleisölle.
Surullisimmat ja karmeimmat tarinat ovat niitä, joissa lapsen jaettuja tietoja on väärinkäytetty tai lapsi on voinut altistua kiusaamiselle, groomingille tai seksuaaliväkivallalle. Tekoälyaikakausi antaa tälle oman aivan erityisen luonteen. Vaikka et jakaisi lapsestasi muuta kuin kivoja kasvokuvia, voivat lapsesi kasvot päätyä mihin vain toisenlaiseen kontekstiin. Kuvien hallitsemisesta on nyt tullut jopa mahdotonta.
Mitä laajemmalle ja avoimemmalle yleisölle julkaisu menee, sitä vähemmän vanhempi pystyy hallitsemaan, kuka kuvan näkee, tallentaa tai levittää eteenpäin tai muokkaa sitä. Julkisilla profiileilla myös aihetunnukset voivat tehdä kuvista löydettäviä myös sellaisille, jotka etsivät lasten kuvia vahingollisessa tarkoituksessa. Siksi sama kuva, joka tuntuu viattomalta läheisten kesken, voi olla täysin eri tuntemattomien ulottuvilla.
Mitä lapsen kuvalle voi tapahtua sen jälkeen, kun se on julkaistu avoimesti verkkoon?
Kun kuva on julkaistu avoimesti, vanhempi menettää käytännössä hallinnan siihen, mitä kuvalle tapahtuu. Sitä voidaan tallentaa, kopioida ja levittää eteenpäin sekä muokata alkuperäisestä yhteydestä irrallaan, eikä julkaisija voi enää perua sen leviämistä. Tämä koskee myös tilanteita, joissa profiili on yksityinen tai suljettu, yksityisyysasetuksetkaan eivät täysin takaa, ettei kuva päädy laajemmalle leviämään.
Kuten sanottua, tekoälykehitys on tuonut tähän uuden, vakavan ulottuvuuden: verkkoon avoimesti ladatuista lasten kuvista on mahdollista tuottaa tekoälyllä muokattuja, myös seksuaalisesti esittäviä kuvia, joita on käytetty muun muassa lasten ja perheiden kiristämiseen. Tämä on yksi keskeinen syy, miksi erityisesti kasvokuvien ja vähäpukeisten kuvien (esimerkiksi uimaranta-, kylpy- tai pottakuvien) julkaisemista kannattaa harkita erityisen tarkkaan. Aiemmin ajateltiin lähinnä kuvan väärinkäyttöä sellaisenaan, nyt myös sitä, että alkuperäinen kuva voi toimia raaka-aineena jollekin, mitä lapsesta ei ole koskaan otettu tai mitä hän ei ole koskaan tehnyt. Sama toki pätee lapsesta otettuihin videoihin tai ääniraitoihinkin.
Mitä vähemmän tunnistettavaa, arkaluonteista tai vähäpukeista materiaalia lapsesta on avoimesti saatavilla, sitä pienempi riski on sen väärinkäyttöön nyt, kun teknologia kehittyy hurjalla, ennakoimattomalla vauhdilla.
Jos huomaat, että lapsesi kuvaa on jo käytetty väärin tai se on levinnyt hallitsemattomasti, toimi nopeasti: ota talteen todisteet tilanteesta (esimerkiksi kuvakaappaukset ja linkit), tee ilmoitus kyseisen palvelun omaan raportointikanavaan, ja tarvittaessa ilmoita asiasta myös Nettivihje-palveluun ja/tai poliisille. Mitä nopeammin toimit, sitä paremmat mahdollisuudet on rajoittaa leviämistä.
Mitä jokaisen vanhemman tulisi pysähtyä miettimään ennen kuin julkaisee lapsestaan sisältöä?
Harkintahetki ennen julkaisua on tärkeää.
Pohdi näitä:
- Kenen tarinaa tämä oikeastaan on, onko kyse minun vanhemmuuteni hetkestä vai lapseni omasta, henkilökohtaisesta kokemuksesta?
- Miltä lapsestani tuntuisi, jos hän näkisi tämän julkaisun myöhemmin, esimerkiksi teininä tai aikuisena, ja saisi silloin itse päättää, haluaako sen olevan julki?
- Kuka tämän oikeasti näkee, ja voinko enää hallita sitä sen jälkeen, kun olen jakanut sen?
- Onko tässä jotain arkaluonteista, joka kuuluisi vain lähipiirille tai ei oikein kenellekään?
- Jos lapsi on jo ikänsä puolesta siihen kykenevä (ja minkä ikäinen ylipäätään on kykenevä), olisiko tässä syytä kysyä asiaa häneltä itseltään?
Nämä kysymykset kiteyttävät sen, mistä lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklassa on kyse: Meidän aikuisten tehtävä on a i n a olla lapsen puolella ja pitää lapsen etu edellä kaikessa harkinnassa. Lapsen etu saa sisältönsä lapsen oikeuksista ja tarpeista.
Somessa on paljon tärkeää sisältöä lapsiperhearjesta ja vanhemmuuden koko kirjosta, ja se on hyvä asia. Välillä eteen tulee myös vaikeita asioita, joihin voi tarvita vertaistukea, ja sen jakaminen on yhtä lailla tärkeää. Silti on ensisijaisen tärkeää miettiä, millä tavoin kertoo juuri oman lapsensa tai perheensä arjesta. On mahdotonta ennustaa, miten lapsi jonain päivänä kokee rajan oman yksityisen ja julkisen elämänsä välillä. Tätä päätöstä emme saa tehdä lapsen puolesta.
Ei ole kyse siitä, ettei lasta saisi näyttää tai hänen elämästään saisi iloita somessa. Vanhemman ylpeys ja ilo lapsesta on aito ja ymmärrettävä tunne ja ihana asia. Kyse on siitä, että pysähtyy hetkeksi miettimään asiaa lapsen, ei vain oman hetken, näkökulmasta. Se pieni tauko ja harkinta ennen julkaisua on usein paras tapa suojella lasta, jonka omaa ääntä ei vielä kuulla.
Kannattaa myös muistaa, ettei harkinta pääty julkaisuhetkeen. On hyvä silloin tällöin palata vanhoihin julkaisuihin yhdessä lapsen kanssa ja kysyä, onko jokin niistä hänestä nyt noloa tai epämukavaa ja tarvittaessa poistaa se. Lapsi kasvaa ja kehittyy. Vaikka jokin asia olisi hänen mielestään tänään ok, se voi olla toisena hetkenä hänen mielestään musertavan noloa ja kaduttavaa.
Kenen kaikkien tulee miettiä lapsen yksityisyyttä kuvia julkaistessaan?
Samat velvollisuudet ja harkinta lapsen näkymiseen somessa tai muissa yhteyksissä koskee myös muita aikuisia kuin vanhempia: isovanhempia, sukulaisia, päiväkodin ja koulun henkilöstöä sekä harrastusten ohjaajia.
Moni koulu, päiväkoti tai seura pitää omaa some-tiliä tai blogia, jossa jaetaan kuvia ja hetkiä toiminnan arjesta. Jos tili tai sivusto on kaikkien nähtävissä, kuvien tulisi olla sellaisia, ettei yksittäistä lasta voi niistä tunnistaa, ja joka tapauksessa julkaisuun tarvitaan aina huoltajan suostumus.
Myös isovanhempien ja muiden lähisukulaisten kanssa kannattaa etukäteen sopia, mitä he voivat julkaista omilla tileillään.
Tärkeää on muistaa, että vastuu ei rajoitu ainoastaan omaan lapseen. Jos kuvassa tai videolla näkyy myös muita lapsia, kavereita, sisaruksia, luokkakavereita, tarvitaan aina myös heidän huoltajansa suostumus ja lapsen oma suostumus, ennen kuin sisältöä julkaistaan.
Mitä jos vanhemmat ovat eri mieltä kuvan julkaisemisesta?
On myös tilanteita, joissa vanhemmat eivät ole samaa mieltä julkaisemisesta, esimerkiksi erossa tai yhteishuoltajuudessa. Silloin kumpikaan vanhempi ei voi yksipuolisesti ohittaa toisen näkemystä lapsen edulla perustellen. Jos erimielisyyttä on, turvallisin ratkaisu on olla julkaisematta, kunnes asiasta on sovittu yhdessä. Tämä kannattaisi ottaa puheeksi jo silloin, kun huoltajuudesta ja arjen käytännöistä sovitaan.
Kuinka pitää huolta pienen lapsen mielen hyvinvoinnista? Miten median herättämiä tunteita kannattaa käsitellä? Miten vanhempana huomioida pientä lasta omassa somen käytössään? Jaksossa vieraana on lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri, lääketieteen tohtori Riikka Riihonen.
Kysymyksiin vastasi MLL:n Paula Aalto. Sisällössä on käytetty lähteinä myös Lastensuojelun Keskusliiton julkaisuja ”Lapsi verkossa – Näkökulmia lasten oikeuksiin ja tietosuojaan digitaalisessa ympäristössä.” (2019) ja ”Lapsen yksityisyyden suoja digitaalisessa mediassa.” (2016).