Riittävät rajat nuorelle
Jotta nuori kasvaisi hyvällä itsetunnolla varustetuksi ihmiseksi, hän tarvitsee vanhempansa suojaa ja huolenpitoa. Nuoren kannalta myönteisintä kehitykselle on vähitellen lisääntyvä liikkumatila ja vapaus niin, että vanhempi samalla huolehtii hänen turvallisuudestaan ja suhde vanhempaan pysyy avoimena ja luottamuksellisena. Kohtuulliset rajat tukevat nuoren myönteistä itsenäistymistä.
Joskus itsenäisyyttä kohti kasvava nuori haluaa enemmän, kun mihin hänen kypsyytensä riittää. Vanhemman tehtävänä on tällöin olla kuin verkkoaita, joka ottaa karkaavan pallon kiinni. Ilman suojaavia rajoja nuori joutuu ajelehtimaan elämässään ja törmäilee usein muiden asettamiin rajoihin.
Rajojen tarkoituksena on turvata nuoren hyvinvointi ja turvallisuus. Ne eivät saa olla mielivaltaisia. Jos vanhempi kontrolloi nuoren elämän pienimpiäkin yksityiskohtia, nuoresta saattaa kehittyä aikuisena vanhemman ja muiden auktoriteettien hyväksynnästä hyvin riippuvainen ihminen – ihminen, jolta puuttuu oma tahto ja uskallus.
Myös nuori saa määritellä rajoja vanhemmalleen. Hänellä on oikeus olla nuori ilman aikuisten murheita. Nuoren on voitava kokea, että esimerkiksi vanhemman vaikea elämäntilanne tai hyvinvointi ei ole hänen vastuullaan. Nuoren ei tule olla vanhemman uskottu, jolle vanhempi kertoo kaikki murheensa.
Mistä asioista nuoren voi antaa päättää itse? Mistä asioista vanhempi päättää? Seuraavassa on kuvattu eritasoisia, eri tavoin päätettäviä asioita liikennevalovärien avulla.
Näitä ovat asiat, jotka suojaavat nuorta liian rajuilta kokeiluilta ja joista vanhempi ottaa viime kädessä vastuun. Nuori on vielä kypsymätön päättämään niistä itse ja tarvitsee aikuisen apua ja puuttumista. Tällaisia ovat esimerkiksi nuoren turvallisuuteen ja fyysiseen hyvinvointiin liittyvät asiat.
- lakien ja asetusten määrittelemien sääntöjen rikkominen
- itsensä vahingoittaminen
- toisten henkinen tai fyysinen loukkaaminen
- päihteiden käyttö
- koulunkäynnin laiminlyönti
- perustarpeiden, kuten unen ja ravinnon, laiminlyönti
Näissä asioissa perheillä on erilaisia käytäntöjä ja sääntöjä. Parhaaseen tulokseen päästään yhteisillä neuvotteluilla.
- turvallinen kotiintuloaika
- kotityöt
- mediankäyttöön liittyvät säännöt
- kavereiden tai seurustelukumppanin yöpyminen
- harrastukset
- rahankäyttö
- sopiva kielenkäyttö
Nuoren persoonallisuuteen liittyvissä ja henkilökohtaisissa asioissa vanhemman on hyvä vetäytyä taka-alalle ja antaa nuoren päättää itse.
- mielipiteet
- oma ulkonäkö: pukeutuminen, hiustyyli, meikkaaminen
- oman huoneen sisustus
- kiinnostuksen kohteet
- kaikkien tunteiden ilmaisu: lupa olla vihainen, surullinen, ärtynyt, tylsistynyt…
Nuoren on tärkeä kokea, että hän tulee kuulluksi ja ymmärretyksi itseään koskevissa asioissa. Yhteinen perhepalaveri voikin olla hyvä ratkaisu etenkin asioissa, joissa eri perheissä on yleensä erilaiset käytännöt ja säännöt, kuten kotiintuloajat ja mediankäyttö. Perhepalaverin tapainen neuvottelutapa voi toimia myös muissa perheen sisäisissä ristiriidoissa.
Neuvottelun osapuolet tekevät ehdotuksia asian ratkaisemiseksi. Jokaisen ehdotukset kuunnellaan arvostelematta. Kun ehdotusten virta on tyrehtynyt, valitaan ehdotus, joka tuntuu tilanteeseen sopivammalta. Joskus se on kompromissi.
Tärkeää on, että jokainen tuntee tulleensa kuulluksi ja voittaneensa jotain itselle tärkeää neuvottelussa. Huomioitavaa on, että valitun ratkaisun toimivuutta arvioidaan myöhemmin ja valitaan uusi ratkaisu, mikäli aiemmin valittu ei toimikaan
Sopivan välimatkan löytäminen vanhemman ja aikuisuutta kohti kasvavan nuoren välillä voi olla haastavaa. Lapsen kasvaessa vanhempi joutuukin asemoimaan itsensä aina uudelleen ja miettimään miten antaa nuorelle sopivasti vapautta, mutta myös rajoja.
Täällä voit keskustella aiheen herättämistä tunteista muiden vanhempien kanssa.
15 v haluaa uusien luokkakavereiden kanssa illanvieton päätteeksi jäädä yöksi kaverille, jonka vanhemmat poissa. Mitä mieltä, en tunne nuoria tai vanhempia lainkaan. Tähän saakka toiminut sovitusti. Kiitos.
Teini jo esiteininä alkoi oma alotteisesti käymään helluntai seurakunnassa ja haluaisi uskoa heidän mukaansa, kävi kuitenkin tänä kesänä evlut riparin. Kotona ei uskota oikeastaan mihinkään ja on ”kielletty” siellä käyminen. Minusta kyllä teinin pitää taipua olla käymättä siellä jos kotona kielletään.
Mitä mieltä muut äidit ovat
Itse en päästä yökylään, jolleivat vanhemmat ole kotona ja myös heidän kanssaan sovittu
Nuori muodostaa oman käsityksensä maailmasta ja arvoistaan. En kieltäisi helluntaiseurakunnassa käymistä, koska sieltä saa eväitä elämään.
Nuori saa päättää omasta puhelimen käytöstä
13 vuotias ,apseni ei halua olla espanjassa hiihto lomaa vaan ostaisi itse ja maksaisi lentoliput suomeen olemme siis siellä kuukauden ennen lomaa hänen setänsä tai mumminsa voisi tulla hakemaan häntä kentältä ja hän voisi saada saato palvelun lemto kentälle mutta en tiedä uskallanko päästää häntä nuori itse kokee olevansa valmis tähän.mitä mieltä muut ovat pitäisikö päästää?
13-vuotias on aivan liian nuori lähtemään yksin lomalle. Itse ottaisin lapsen mukaan hiihtolomalle.
Vastaan kommenttiin äidille, joka haluaisi kieltää lapsensa käymästä helluntaiseurakunnassa. En tiedä oletteko keskustelleet nuoren kanssa syistä ja mikä perimmäinen syy kieltoon on, mutta jos syy on se että on esimerkiksi ennakkokäsityksiä hellareista, kannattaa rohkeasti mennä itse käymään nuoren kanssa nuortentilaisuudessa ja tehdä päätös sen jälkeen. Näin osoitat kiinnostusta oman nuoren elämää kohtaan vaikka et olisi samaa mieltä hänen kanssaan. Hellarit ja hellarinuoret ovat ihan tavallisia tallaajia ja kristittyjä siinä missä luterilaisetkin. Ja vaikka Suomessa ollaan vähemmistöä, niin helluntailaisuus on yksi maailman suurimmista kristinuskon protestanttisista suuntauksista. Suomessa on useammilla paikkakunnilla hienosti nuoret huomioitu ja myös yhteiskristillistä toimintaa ev.lutin kanssa. Mielestäni se syy, että vanhempi ei itse ”usko Jumalaan” ei ole validi syy kieltää lasta uskomasta Jumalaan ja käymästä seurakunnassa ja viettämästä aikaa seurakunnasta löytämiensä ystävien kanssa. Usko Jumalaan tuo turvaa lapselle ja nuorelle (ja myös aikuiselle) tämän kaoottisen maailman keskellä. Seurakuntaperhe on turvallinen paikka nuorelle kasvaa ja vaalia ystävyyssuhteita samanikäisiin nuoriin. Siellä voi halutessaan opetella myös vastuuta esim.nuorteniltojen valmisteluissa tai vaikka leiri-isosena. Nämä ovat arvokkaita kasvupaikkoja lapselle ja nuorelle ja sellaisena ne kannattaisi myös nähdä, vaikka ei itse uskoisi Jumalaan tai ”mihinkään”.