Riittävät rajat nuorelle

Jotta nuori kasvaisi hyvällä itsetunnolla varustetuksi ihmiseksi, hän tarvitsee vanhempansa suojaa ja huolenpitoa. Nuoren kannalta myönteisintä kehitykselle on vähitellen lisääntyvä liikkumatila ja vapaus niin, että vanhempi samalla huolehtii hänen turvallisuudestaan ja suhde vanhempaan pysyy avoimena ja luottamuksellisena. Kohtuulliset rajat tukevat nuoren myönteistä itsenäistymistä.

Joskus itsenäisyyttä kohti kasvava nuori haluaa enemmän, kun mihin hänen kypsyytensä riittää. Vanhemman tehtävänä on tällöin olla kuin verkkoaita, joka ottaa karkaavan pallon kiinni. Ilman suojaavia rajoja nuori joutuu ajelehtimaan elämässään ja törmäilee usein muiden asettamiin rajoihin.

Rajojen tarkoituksena on turvata nuoren hyvinvointi ja turvallisuus. Ne eivät saa olla mielivaltaisia. Jos vanhempi kontrolloi nuoren elämän pienimpiäkin yksityiskohtia, nuoresta saattaa kehittyä aikuisena vanhemman ja muiden auktoriteettien hyväksynnästä hyvin riippuvainen ihminen – ihminen, jolta puuttuu oma tahto ja uskallus.

Myös nuori saa määritellä rajoja vanhemmalleen. Hänellä on oikeus olla nuori ilman aikuisten murheita. Nuoren on voitava kokea, että esimerkiksi vanhemman vaikea elämäntilanne tai hyvinvointi ei ole hänen vastuullaan. Nuoren ei tule olla vanhemman uskottu, jolle vanhempi kertoo kaikki murheensa.

Mistä asioista nuoren voi antaa päättää itse? Mistä asioista vanhempi päättää?  Seuraavassa on kuvattu eritasoisia, eri tavoin päätettäviä asioita liikennevalovärien avulla.

Näitä ovat asiat, jotka suojaavat nuorta liian rajuilta kokeiluilta ja joista vanhempi ottaa viime kädessä vastuun. Nuori on vielä kypsymätön päättämään niistä itse ja tarvitsee aikuisen apua ja puuttumista. Tällaisia ovat esimerkiksi nuoren turvallisuuteen ja fyysiseen hyvinvointiin liittyvät asiat.

• lakien ja asetusten määrittelemien sääntöjen rikkominen
• itsensä vahingoittaminen
• toisten henkinen tai fyysinen loukkaaminen
• päihteiden käyttö
• koulunkäynnin laiminlyönti
• perustarpeiden, kuten unen ja ravinnon, laiminlyönti

Näissä asioissa perheillä on erilaisia käytäntöjä ja sääntöjä. Parhaaseen tulokseen päästään yhteisillä neuvotteluilla.

• turvallinen kotiintuloaika
• kotityöt
• mediankäyttöön liittyvät säännöt
• kavereiden tai seurustelukumppanin yöpyminen
• harrastukset
• rahankäyttö
• sopiva kielenkäyttö

Nuoren persoonallisuuteen liittyvissä ja henkilökohtaisissa asioissa vanhemman on hyvä vetäytyä taka-alalle ja antaa nuoren päättää itse.

• mielipiteet
• oma ulkonäkö: pukeutuminen, hiustyyli, meikkaaminen
• oman huoneen sisustus
• kiinnostuksen kohteet
• kaikkien tunteiden ilmaisu: lupa olla vihainen, surullinen, ärtynyt, tylsistynyt…

Nuoren on tärkeä kokea, että hän tulee kuulluksi ja ymmärretyksi itseään koskevissa asioissa. Yhteinen perhepalaveri voikin olla hyvä ratkaisu etenkin asioissa, joissa eri perheissä on yleensä erilaiset käytännöt ja säännöt, kuten kotiintuloajat ja mediankäyttö. Perhepalaverin tapainen neuvottelutapa voi toimia myös muissa perheen sisäisissä ristiriidoissa.

Neuvottelun osapuolet tekevät ehdotuksia asian ratkaisemiseksi. Jokaisen ehdotukset kuunnellaan arvostelematta. Kun ehdotusten virta on tyrehtynyt, valitaan ehdotus, joka tuntuu tilanteeseen sopivammalta. Joskus se on kompromissi.

Tärkeää on, että jokainen tuntee tulleensa kuulluksi ja voittaneensa jotain itselle tärkeää neuvottelussa. Huomioitavaa on, että valitun ratkaisun toimivuutta arvioidaan myöhemmin ja valitaan uusi ratkaisu, mikäli aiemmin valittu ei toimikaan