Siirry sisältöön

Mediaväkivalta

Mediassa esiintyvää väkivaltaa on vaikea välttää. Peleissä, elokuvissa, sosiaalisessa mediassa ja Youtubessa näytetään monenlaista toisen vahingoittamista, voimakeinojen käyttämistä ja toisen loukkaamista. Väkivaltaa voidaan esittää mediassa useilla erilaisilla tavoilla. Katsoja reagoi väkivaltaan yksilöllisesti. Myös lasten reaktiot väkivaltaisiin sisältöihin vaihtelevat.

  • lapsen ikä
  • miten väkivaltaa esitetään
  • missä tilanteessa lapsi on nähdessään väkivaltaista sisältöä
  • lapsen temperamentti
  • turvallisuuden tunne ja lapsen saama lohdutus

Ikärajojen noudattaminen on tärkeää. Aikuisten tehtävä on suojata lasta niiltä mediasisällöiltä, jotka eivät ole lapsen iälle ja kehitystasolle soveltuvia. Mediaväkivallan näkeminen voi olla lapselle haitallista, etenkin jos hän altistuu sille toistuvasti ja väkivaltaa kuvataan todenmukaisesti. Yksittäisen väkivaltakohtauksen näkeminen tuskin häiritsee lapsen kehitystä ja elämää, varsinkin jos läheinen aikuinen palauttaa pian turvallisuudentunteen.

Mediaväkivallan vaikutukset vaihtelevat paljon lapsesta riippuen. Liian rajun tai ahdistavan sisällön näkeminen voi olla aikuisellekin vaikeaa ja saada aikaan pelon ja ahdistuksen tunteita. Runsas väkivaltaisille sisällöille altistuminen ja lapsen kokema väkivalta voivat vaikuttaa siihen, että lapsi käyttäytyy aggressiivisesti, on huolestunut, ahdistunut tai pelokas.

  1. puhu lapselle väkivaltaisista sisällöistä lapsen ikätasolle sopivalla tavalla. Älä vähättele tai mitätöi lapsen tuntemuksia. Lohduta ja tarjoa turvaa.
  2. kysele ja keskustele lapsen kanssa minkälaisesta sisällöstä on ollut kyse. Jos kyseessä on fiktiivinen sisältö, kerro lapselle että tällainen väkivalta on käsikirjoitettua ja lavastettua.
  3. keskustele ja selitä lapselle väkivallan seuraamuksista. Mitä tapahtuisi, jos näin tehtäisiin jollekin oikeassa elämässä.
  4. kerro, miten epätodennäköistä on, että todellisessa elämässä käy kuten elokuvassa, televisiossa, pelissä tai videoklipeissä.
  5. opeta lapselle ristiriitatilanteiden ratkaisutapoja
  6. tarkkaile, miten lapsesi kokee ja käsittelee elokuvissa, televisiossa tai pelissä nähtyä väkivaltaa. Tuleeko lapsesta arka, säikky, ahdistunut vai agressiivinen?
  7. seuraa, vaikuttaako väkivallan näkeminen esimerkiksi lapsen uneen, syömiseen tai leikkeihin.

Väkivaltauutisista puhuminen lapsen kanssa

Kysy vaikka: Onko kaikki hyvin? Haluatko puhua siitä mitä olet nähnyt? Minkälaisia ajatuksia tai tunteita ne herättää? Mikä oli erityisen pelottavaa? Mitä ajattelet tällaisesta väkivallasta? Mitä luulet, että jos tällaista tapahtuisi oikeasti, minkälaisia seurauksia sillä voisi olla? Onko oikein jos joku satuttaa jotain toista?

Vaikka lapsen pelko tai ahdistus on ohimenevää, on tärkeää että aikuinen ei jätä lasta yksin tunteidensa kanssa. Pelkäävä lapsi kaipaa aikuisen tukea, turvaa ja läheisyyttä käsitellessään tunteitaan. Kun lapsi saa jakaa vaikean tunteensa vanhemman kanssa, ja aikuinen auttaa häntä sen kohtaamisessa ja käsittelyssä, lapsi oppii vähitellen omia tapoja hallita suuria tunteitaan.

Lapsen tunne-elämän tasapainoisen kehittymisen kannalta on ihanteellista, jos vanhempi pystyy välittämään lapselleen sellaisen kokemuksen, että pelko on tunne siinä missä muutkin tunteet ja että ikävistäkin asioista voi puhua. Kaikki pelkäävät joskus. Kun lapsi saa turvaa, lohdutusta ja ymmärrystä, rohkaistuu hän jatkossakin ilmaisemaan pelkoaan ja oppii myös käsittelemään pelkotiloja. Yleensä vanhemman ymmärrys ja tuki lapsen pelätessä riittää: vanhemman tukemana lapsi voi sietää pelon tunnetta, joka sitten vähitellen lievittyy ja poistuu.

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Mediakasvatuksen uutiskirje

Oliko tästä sivusta sinulle hyötyä?

Takaisin ylös