Pelaamisen hyödyt

Artikkelin on kirjoittanut pelikulttuurin tutkimuksen dosentti, KT Mikko Meriläinen.

Kasvatuksen tulokulma pelaamiseen on perinteisesti ollut huoli pelaamisen mahdollisista haitoista. Pelaaminen on kuitenkin harrastus, josta voi olla myös monenlaista hyötyä. Kuten aina pelaamisesta puhuttaessa, liiallisia yleistyksiä kannattaa välttää – jostain tietystä pelistä voi olla hyötyä jossain tietyssä asiassa, mutta se ei tarkoita saman vaikutuksen esiintyvän kaikkien muidenkin pelien kohdalla. Myös siirtovaikutus – pelissä opittujen tietojen ja taitojen siirtyminen arkeen – kaipaa vielä paljon lisää tutkimusta. Pelaamisen hyödyt ja haitat eivät myöskään kumoa toisiaan.

Kasvattajalle pelien hyötyjen tarkastelu voi avata laajemman näkökulman omien lasten pelaamiseen. Hurjaltakin näyttävä peli voi olla lapsen tai nuoren kehitykselle hyödyllisempi kuin mitä ulkomuoto antaa ymmärtää.

Hyötyjäkin pohtivan kasvattajan on hyvä muistaa, että peleillä ja pelaamisella on myös itseisarvo.

Pelaamisen arvo ei siis rakennu pelkästään sen mahdollisista myönteisistä vaikutuksista, aivan kuten kirjallisuuden arvo ei synny ainoastaan oppikirjojen sisällöstä tai kielitaidon kehittymisestä, tai leikin arvo lapsen motoriikan kehittymisestä. Vaikka pelaaminen voi olla hyödyllistä, sen ei aina tarvitse olla sitä.

Kielitaidon paraneminen on yksi usein esiin nousevista pelaamisen hyödyistä. Valtaosa peleistä ja niiden ympärille rakentuneesta kulttuurista on englanninkielistä, ja englanti on yleisin kieli moninpelattavien pelien kommunikaatiossa. Pelaavat lapset ja nuoret paitsi kohtaavat englantia jatkuvasti, myös käyttävät sitä. Näin kielitaito kehittyy huomaamatta. Pelityyppi vaikuttaa, ja esimerkiksi runsaasti tekstiä ja puhetta sisältävät rooli- ja seikkailupelit sekä paljon englanninkielistä keskustelua sisältävät verkkoroolipelit vaativat enemmän englannin osaamista kuin vaikkapa visuaaliset pulmapelit.

Tilan hahmottamisen, tarkkaavaisuuden ja huomiokyvyn on huomattu kehittyvän erityisesti nopeatempoisissa, kolmiulotteisessa peliympäristössä tapahtuvissa toimintapeleissä. Kun pelaaja joutuu reagoimaan nopeasti ympäristöönsä ja tarkkailemaan sitä herkeämättä, tähän tarkoitukseen sopivat taidot voivat kehittyä. Tutkimusnäyttöä on lisäksi luovuuden ja ongelmanratkaisutaitojen yhteydestä pelaamiseen, mutta syy-seuraussuhde ei ole selkeä – voi olla, että luovat ja pulmista pitävät ihmiset myös pelaavat mieluummin kuin muut.

Pelaaminen voi kehittää ja auttaa harjoittelemaan tunnetaitoja. Pelit rakentuvat usein onnistumisen ja epäonnistumisen ympärille, ja erityisesti pienemmät lapset voivat harjoitella turvallisesti niiden ääressä niin pettymysten kuin menestyksen käsittelyä sekä itse että yhdessä vanhemman kanssa. Samalla pelit kannustavat sinnikkyyteen tarjoamalla uusia yrityksiä, kunnes pelaaja pääsee eteenpäin ja palkitsemalla pelaajan pitkäjännitteisestä yrittämisestä.

Pelaaminen voi helpottaa stressiä tuoda ihmisiä yhteen, tarjota positiivisia kokemuksia omista taidoista ja osaamisesta, sekä mahdollistaa vaikuttaviakin kulttuurielämyksiä. Kaikki nämä auttavat jaksamaan arkea ja tukevat hyvinvointia. Vaikka pelaamisen hauskuus ja viihdyttävyys saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä, niiden roolia ei pidä väheksyä: jokainen ihminen tarvitsee elämäänsä itseään miellyttäviä asioita.

Suurin osa pelaajista pelaa pelejä yhdessä muiden kanssa, joko verkossa tai saman laitteen ääressä, ja tämä edellyttää väistämättä myös sosiaalisten taitojen opettelemista. Yhteistyöhön kannustavien ja sitä edellyttävien pelien pelaamisen on tutkittu edistävän sosiaalisten taitojen kehitystä ja lisäävän myönteistä käytöstä. Vaikka joukkueina pelattavat toimintapelit saattavat vaikuttaa pelkältä räiskinnältä, ne vaativat usein huolellista yhteistyötä pelaajien välillä. Pelien parissa on myös helpompaa ja turvallisempaa kokeilla erilaisia sosiaalisia rooleja kuin kasvotusten.

Pelikulttuuriin voi osallistua monin tavoin, ja monesti peliharrastaminen tuo mukanaan paljon muutakin kuin pelkkää pelaamista, kuten osallistumista erilaisiin tapahtumiin, pelimusiikin kuuntelua, tai omien pelien tekemistä. Joillekin lapsille ja nuorille pelikulttuurista tulee tärkeä oma juttu, jonka parista löytyy niin mielekkäitä harrastuksia, samanhenkisiä kavereita, kuin joskus jopa opiskelu- tai työpaikka: moni pelien parissa työskentelevä ammattilainen on aloittanut pelaamisen lapsena.