Mentalisaatio vanhemmuudessa

Mentalisaatio tarkoittaa sitä, että vanhempi on kiinnostunut sekä omista että lapsen ajatuksista, toiveista, tunteista, aikeista ja kokemuksista. Mentalisaatio on myös sen huomaamista ja pohtimista, miten lapsen ja vanhemman mielentilat vaikuttavat käyttäytymiseen. Mentalisaatiota on se, että vanhempi jaksaa hankalissakin hetkissä katsoa sekä oman että lapsen ulkoisen käytöksen taakse ja on kiinnostunut pohtimaan, mitä kaikkea omassa ja lapsen mielessä mahtaa olla.

Mentalisaatioon kuuluu myös se, että vanhempi eläytyy lapsen kokemukseen ja pitää mielessään erilaisia vaihtoehtoja sille, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla.  Lapsi voi itkeä, koska on väsynyt, peloissaan, harmistunut, kipeä tai nälkäinen. Omaa tulkintaa ei kannata pitää ainoana oikeana. Lapsen mieltä tai tunnetiloja ei voi koskaan täysin varmasti tietää, vaikka toisinaan vanhempi voi osua tulkinnassaan oikeaan. Vanhemman hyvä mentalisaatiokyky auttaa ymmärtämään lasta paremmin. Mentalisaatio parantaa perheen vuorovaikutusta ja tukee lapsen kehitystä.

Lähteet:
Viinikka, A. (toim.): Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, 2014.
Pajulo, M., Salo, S., Pyykkönen, N.: Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Duodecim, 2015; 131 (11): 1050-7

Aiheeseen liittyvät