Siirry sisältöön

Lapsen ja vanhemman kiintymyssuhde

Vauvan on tärkeä voida kiintyä vanhempaansa, aivan kuin monien eläinten pentujenkin emoonsa. Kiintymyssuhde on pohja turvallisuuden tunteelle. Kiintymisen ohella puhutaan joskus myös kiinnittymisestä, joka vielä paremmin kuvaa biologista, hyvälle kasvulle ja kehittymiselle välttämätöntä sidettä.

Kun lapsi voi kiintyä turvallisesti vanhempaansa, hän kokee, että vanhempi on saatavilla ja auttaa ja lohduttaa häntä tarvittaessa. Turvattomassa kiintymyssuhteessa tätä kokemusta ei muodostu

Pienikin vauva tunnistaa omat vanhempansa, mm. tuoksusta ja äänestä, ja osoittaa heille kiintymystä. Alle ½-vuotias ei kuitenkaan välttämättä ole kovin valikoiva sylin suhteen. Oma vanhempi on usein tärkeä lohduttaja suuressa hädässä, mutta seuraa kaivatessaan vauva voi rauhoittua vieraankin sylissä ja suoda heille valloittavia hymyjään.

Tässä tapahtuu muutos n. 6–9 kk:n iässä: vauva osoittaa, että hän on selkeästi kiintynyt yhteen tai kahteen henkilöön, tavallisimmin omiin vanhempiinsa. Hän alkaa vierastaa muita kuin vanhempiaan. Hän itkee, kun vanhempi lähtee paikalta, laskee hänet sylistä tai vieras ihminen lähestyy häntä. Kun vanhempi palaa takaisin, vauva ilahtuu ja osoittaa rakkauttaan selkeämmin vanhemmalle.

Vierastamisvaihe kestää voimakkaimmillaan n. 3–4 kk. Vierastamisessakin vauvat ovat yksilöitä: toisilla vaihe näyttäytyy hyvin voimakkaana ja alkaa jo varhain, toisten kohdalla se menee ohi huomaamattomammin.

Lapsi voi solmia omanlaisensa kiintymyssuhteen useampaan hänelle läheiseen aikuiseen. Hän kiintyy myös sisaruksiinsa jo varhain. Vauvalle rakentuu omanlainen kiintymyssuhde jokaiseen häntä läheisesti hoitavaan aikuiseen, tavallisesti omiin vanhempiinsa. Vanhempien roolit ovat monesti hieman erilaiset ja se on tarkoituksenmukaistakin. Toinen vanhempi on usein enemmän turvan ja läheisyyden lähde, mutta turvaa ja läheisyyttä voi antaa toinenkin vanhempi yhtä lailla. Toisinaan pesän turvasta siirrytään ulkomaailmaan ja villimmistä leikeistä nautitaan isän kanssa, toisinaan äidin tai jonkun muun vauvan hoitoon osallistuvan läheisen aikuisen kanssa.

On hyvä, jos molemmat vanhemmat saavat mahdollisuuden luoda vauvaan omaa suhdettaan. Ensi aikoina vauvan hoidossa korostuvat hoiva ja turva. Isin paljaan masun päällä on ihana kölliä! Vauvan kasvaessa myös jännittävä maailman tutkiminen ja sopiva riskien ottamisen harjoitteleminen ovat tärkeitä kokemuksia.

Kun lapsi kasvaa, kiintymyssuhteet myös muihin kuin ihan lähi-ihmisiin saavat lisää merkitystä. Tärkeitä henkilöitä voivat olla tuttu hoitaja ja isovanhempi. Kiintymys vanhempia kohtaan ei tästä huolimatta vähene. Oma vanhempi on yleensä lapsen tärkein aikuinen. On tärkeää, että vauvalla on hoitajinaan pysyvät ihmiset. Lapselle on kuitenkin rikkautta se, että hänellä on useita läheisiä ja turvallisia ihmissuhteita.

Vanhemman kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa vaikuttaa hänen kykyynsä muodostaa turvallinen kiintymyssuhde lapsensa kanssa. Myös nykyinen elämäntilanne vaikuttaa. Mahdollisten kielteisten kokemusten siirtymisen sukupolvesta toiseen voi katkaista, vaikka se voi olla työlästä. Omien tunteiden sekä lasta ja vanhemmuutta koskevien ajatusten tiedostaminen on jo hyvä alku kehittää suhdetta lapseensa. Joskus tähän prosessiin on välttämätöntä saada ammatillista apua.

Takaisin ylös