Pienen koululaisen pelot

Koulunkäynnin aloittaminen on lapselle suuri asia ja joskus lapsi voi pelätä kouluun lähtemistä. Hän saattaa pelätä, ettei muista lähteä aamulla kouluun tai häntä ehkä pelottaa kulkea kouluun yksin. Lapsi on kenties huolissaan siitä, että vanhemmille sattuu jotain hänen poissa ollessaan. Hän saattaa ikävöidä vanhempiaan tai olla mustasukkainen kotiin jääville sisaruksille. Pieni koululainen voi myös tuntea pelonsekaista kunnioitusta opettajaa ja uusia luokkatovereitaan kohtaan.

Peloista on syytä keskustella lapsen kanssa rauhallisesti, ei tivaamalla. Lapsen pelko on usein sellaista, että hän ei sitä itsekään käsitä. Lasta kannattaa kuunnella, se jo sinällään voi helpottaa. Lasta ei pidä mitätöidä tai nolata pelkojensa vuoksi.

Tottuminen uuteen opettajaan, hänen tapoihinsa, luokan ja koulun sääntöihin voi vaatia aikaa ja olla aluksi hankalaa. Luokassa ei voi saada samalla tavoin yksilöllistä huomiota kuin kahden kesken vanhemman kanssa. Lapsi voi pahoittaa mielensä esimerkiksi, jos opettajan tapa ohjata tuntuu kovin ronskilta eikä lapsi ole tottunut sellaiseen. Pelkojen tai jännitysten ilmaantuessa lapsi tarvitsee vanhemmaltaan aikaa ja tukea. Asian voi ratkaista joskus hyvin pieneltäkin tuntuva ele, kuten lapsen saattaminen muutaman kerran kouluun. Pelot useimmiten katoavat, kun lapsi tottuu uuteen elämänrytmiinsä.

Vanhempainillat ja muu koulun ja kodin välinen yhteistyö on toimintaa lapsen tueksi. Ongelmien esille tuominen on usein arka asia, mutta avoin keskustelu toisten vanhempien ja opettajan kanssa on monin tavoin hyödyllistä. Tällöin voi hyvinkin huomata, että muilla perheillä on samantapaisia ongelmia. Muilta voi saada hyviä ideoita omaan arkeen sovellettaviksi.