Vanhempien ja lasten ajatuksia kasvatuksesta

Vanhempien ajatuksia kasvatuksesta

Kun suomalaisilta vanhemmilta on kysytty kahdessa eri tutkimuksessa (2003) heidän ajatuksiaan omasta vanhemmuudesta ja kasvatuksesta, tuloksina on saatu mm. seuraavaa:

1. Tärkeimpiä kasvatusarvoja sekä asioita, joita vanhemmat haluavat kasvatuksessa toteuttaa ovat:

  • hellyyden ja rakkauden näyttäminen
  • luottamuksen ja turvallisuuden luominen
  • rajojen asettaminen
  • elämän arvojen välittäminen
  • arkielämän taitojen opettaminen
  • lapseen luottaminen
  • asioiden tekeminen yhdessä perheen kanssa
  • lasten mielipiteen arvostaminen
  • lapsen kannustaminen
  • riitojen ratkaiseminen puhumalla
  • ruumiillisen kurituksen välttäminen
  • rehellisyys
  • toisen ihmisen kunnioittaminen ja huomioonottaminen
  • oikeudenmukaisuus
  • terve itsetunto

2. Vanhemmat haluavat siirtää omaan kasvatukseensa omasta lapsuuden kodista:

  • käytöstavat, esim. anteeksi pyytäminen ja antaminen
  • tärkeät arvot, esim. rehellisyys ja toisten kunnioittaminen.

3. Eri-ikäiset vanhemmat suhtautuvat eri tavoin kurinpitoon omien lapsuuden kokemustensa pohjalta:

Vanhemmat, jotka ovat syntyneet 1970-luvulla kertovat useammin kuin 1950- tai 1960 –luvuilla syntyneet, että heitä on kannustettu lapsena ja että heidän mielipiteitään on arvostettu. Heidän perheissään myös riidat on ratkottu useimmin puhumalla.

1950–60-luvuilla lapsuuttaan eläneet vanhemmat ovat usein saaneet lapsina osakseen varsin tiukkaa kuria ja ankaria rangaistuksia. He haluavat itse olla vanhempina lempeämpiä ja vähemmän tiukkoja.

Osa 1970-luvulla lapsuuttaan eläneistä vanhemmista on kokenut oman lapsuutensa liiankin vapaana ja haluaa itse olla vanhempina ankarampia ja tiukempia kuin omat vanhempansa. Nämä vanhemmat myös saattavat toivoa, että lasten isovanhemmat olisivat tiukempia ja pitäisivät kiinni lapsille asetetuista rajoista.

(Apua vanhemmuuteen -raportti 2003 ja Stenman 2004).

Lasten ajatuksia kasvatuksesta

Mikko Innanen on väitöskirjatutkimuksessaan (2001) pyytänyt lukioikäisiä nuoria kuvailemaan asioita, joita heille itselleen on lapsuuden ajalta jäänyt mieleen tärkeinä kokemuksina suhteestaan äitiin ja isään.

  • Useilla on jäänyt päällimmäisenä mieleen tärkeinä asioina arjen tavalliset yhteiset tekemiset vanhempien kanssa: kaupassa käynti, onkireissu, pullan leipominen tai tv:n katseleminen.
  • Erityisen tärkeää on ollut vanhemman lapselle osoittama jakamaton ja kiireetön huomio, kahdenkeskinen aika yhdessä äidin tai isän kanssa.
  • Moni muisteli erilaisia oppimiskokemuksia vanhemman kanssa.
  • Turvallisuuden tunnetta on luonut lapsen ja vanhemman välinen auktoriteettisuhde – rajoja tarvitaan lastenkin mielestä.

Tutkimuksen sanoma on vanhemman näkökulmasta rauhoittava. Onnelliseen lapsuuteen ei vaadita huippuelämyksiä, huvipuistoja tai tiettyjä leluja. Lapsi kaipaa vanhemmalta tavallista arkista yhdessäoloa, kiireetöntä aikaa ja läsnäoloa, arjen jakamista. Jokainen voi kotosalla puuhailla omiaankin, mutta on mukava tietää, että toinen on tarvittaessa saatavilla. Kun lapset ja vanhemmat ovat toisistaan erossa, he elävät toistensa mielissä.

Lea Pulkkisen tutkimusten (1994, 2002) mukaan lapset saattavat kuvata kotinsa kasvatusilmapiiriä hyvinkin eri tavoin kuin heidän vanhempansa. Lapsen kokemassa lapsilähtöisessä kasvatusilmapiirissä lapsi tuntee vanhemman

  • olevan kiinnostunut hänen asioistaan
  • kannustavan häntä
  • auttavan vaikeuksissa keskustelemalla lapsen kanssa ja antamalla neuvoja.

Toiminnalle asetetaan myös perustellut rajat.

Pulkkinen kuvaa, kuinka lapsilähtöinen vanhemmuus näkyy 14-vuotiaan silmin. Vanhemmat mm.

  • luottavat lapseensa
  • tietävät missä ja kenen kanssa lapsi viettää vapaa-aikaansa
  • ovat kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä ja rohkaisevat siinä
  • eivät kurita ruumiillisesti
  • osoittavat myötätuntoa
  • lohduttavat ja kannustavat, jos lapsi epäonnistuu koulussa
  • ottavat lapsen mielipiteet huomioon
  • keskustelevat lasten kanssa päivittäin
  • ovat kasvatuksessaan johdonmukaisia ja oikeudenmukaisia.