Olenko riittävä vanhempana?

Kun jokin asia on oikein tärkeä ja sen tahtoo tehdä parhaalla mahdollisella tavalla, saattaa käydä niin, että rimakauhu yllättää. Huolestuu siitä, että ei osaa eikä selviä koitoksesta. Monenlaisiin asioihin voi valmentautua ja harjaannuttaa itseään. Lopputulos on sitten hyvin harjoitelluista osasuorituksista muodostuva täydellinen kokonaisuus. Vanhemmuus on erilainen asia, siinä ei voi onnistua täydellisesti.

Vanhemmuus pitää kyllä sisällään osa-alueita, joissa voi ja kannattaa kehittää itseään, koko perheen edun nimissä. On esim. hyvä tietää lapsen kehitysvaiheista, jotta voi paremmin ymmärtää pikku tuittuilijaa uhmaiässä ja isompaa lasta teinimyrskyssä tai ettei aseta lapselleen liian varhain liian isoja vaatimuksia. Ja on hyvä ymmärtää, mitä lapsi tarvitsee vanhemmaltaan. Että vanhemmuus on sillä tavalla vastuullinen asia, että lapsen hyvinvointi on pitkälti äidin ja isän hoivan varassa.

Sekin on tärkeää sisäistää, että vanhemman on pidettävä myös puolensa, huolehdittava itsestään ja jaksamisestaan. Mutta vanhemmuudessa liika tieto ja liika yrittäminen voivat tehdä siitä suorittavaa ja rasittavaa.

Vanhempi voi suhtautua vanhemmuuteen hyvin vakavasti ja kokea vastuun painavan harteillaan. Sellaiset kysymykset voivat risteillä mielessä, kuten ”Vietänkö riittävästi aikaa lapseni kanssa ja teenkö hänen kanssaan tarpeeksi asioita? Olenko riittävän hyvä äiti tai isä? Aiheutanko ongelmia lapselleni jaksamattomuudellani ja kiukkuisuudellani?”

Kysymykset ovat tärkeitä. Niiden olemassaolo kertoo siitä, lapsi on vanhemmalle tärkeä, todellinen toinen ihminen omine tarpeineen. Vanhempi ei pidä lastaan itsestäänselvyytenä, oman minänsä osana tai jatkeena. Vanhemman mieli on silloin jo ottanut pitkän askeleen lapsesta huolehtimiseen, lapsuuden suojeluun.

Jos nämä kysymykset kokonaan puuttuvat tai eivät kiinnosta vanhempaa ollenkaan, kannattaa ehkä vähän huolestua. Mutta toisaalta, jos omaa riittävyyttä mittaavat kysymykset ahdistavat ja valtaavat mielen jatkuvasti, kannattaa tilannetta tarkastella lisää.

Mikä on riittävää? Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat paljon. Harva aikuinen voi viettää niin paljon aikaa lapsensa kanssa kuin haluaisi. Yleisin syy ajan riittämättömyyteen on perheen välttämättömän toimeentulon hankkiminen. Työtä on tehtävä, ja kiire voi olla läsnä myös kotona.

Toinen syy, joka vie lapselta vanhemman sivuun, on jokin ongelma tai suuri asia, jonka kanssa vanhemman mieli työskentelee. Ihmissuhderistiriidat vievät paljon energiaa. Samoin huoli omasta tai läheisen terveydestä, toimeentulosta, jaksamisesta. Silloin ei meinaa jaksaa tai muistaa olla aina riittävästi läsnä.

Haastavissa elämäntilanteissa lapsen kanssa yhdessä jaettu aika saa tavallistakin suuremman merkityksen. Kun ollaan yhdessä, kannattaa olla saman asian, yhteisten kokemusten ja tunteiden äärellä. Aikuinen pystyy, kun vaan päättää ja tahtoo, komentamaan häiritsevät muut ajatukset hetkellisesti pois ja keskittymään lapsen kanssa jakamiseen. Kun tähän pyrkii mahdollisimman usein, se on riittävää.

Vanhemman voi olla vaikeaa luottaa omiin ratkaisuihinsa ja tapaansa hoivata lastaan. Vanhemmuus kaipaa rohkeutta ja pientä kapinamieltä, vähintäänkin ajoittaista tottelemattomuutta.

Lastenkasvatusoppaat ja aikakausilehdet ovat täynnä hyvää tarkoittavia kasvatusvinkkejä ja määritelmiä siitä, mikä on lapselle eduksi, mikä taas haittaa hänen kehitystään. Ohjeet lisäävät riittämättömyyden tunnetta. Ihan kaikkia neuvoja ja asiantuntijaviisauksia ei kannata suodattamatta imeä itseensä ja noudattaa. Niitä kun ei ole räätälöity juuri oman perheen tilanteeseen. Äiti ja isä tuntevat itsensä ja lapsensa parhaiten ja voivat valita ohjeista ne, jotka luontevimmin heille sopivat.

Hyvä vanhempi voi olla lukuisin eri tavoin.