Mikä peleissä viehättää?

Artikkelin on kirjoittanut pelikulttuurin tutkimuksen dosentti, KT Mikko Meriläinen.

Pelejä pelataan monenlaisista syistä. Joillekin pelaajille kyse on rakkaasta ja läheisestä harrastuksesta, joillekin taas kevyestä ajanvietteestä – pelien ja pelaajien monipuolisuus tuo mukanaan suuren määrän erilaisia syitä pelaamiselle. Vaikka kaikkia mahdollisia näkökulmia on mahdotonta luetella, alla on esitelty joitakin yleisiä ja keskeisiä lasten ja nuorten pelaamisen selittäjiä. Erilaiset motiivit eivät sulje toisiaan pois, vaan voivat esiintyä yhdessä ja vuorotella riippuen pelaajasta ja päivästä – toisinaan samankin pelikerran aikana.

Vanhemmalle on hyödyllistä perehtyä omien lasten pelimotiiveihin, sillä ne auttavat ohjaamaan ja painottamaan pelikasvatusta. Jos pelaaminen on ajanvietettä muun tekemisen puutteessa, siihen on syytä suhtautua eri tavalla kuin lapsen tai nuoren tärkeimpään harrastukseen tai keskeiseen tapaan viettää aikaa ystävien kanssa. Pelaamisen viehätyksen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan myös pelaamiseen liittyviä haittoja: pelit suunnitellaan lähtökohtaisesti houkutteleviksi, ja samat asiat jotka houkuttavat pelaamaan, voivat houkuttaa myös pelaamaan liikaa. Yksi tärkeä osa pelikasvatusta onkin tukea lapsen tai nuoren vielä kehittyviä itsesäätelytaitoja ja vetää rajoja tarvittaessa.

Pelit ovat ennen kaikkea hauskaa, viihdyttävää tekemistä. Monesti, kun pelaamiselle etsitään täsmällistä, tyhjentävää selittäjää, tämä saattaa unohtua. Kyseessä on kuitenkin hyvin merkittävä tekijä, joka vaikuttaa suurimman osan pelaamisesta taustalla. Pelit tarjoavat monilla tavoilla mielihyvää, ja ihmisille on ominaista hakeutua itseään miellyttävien asioiden pariin. Jollekin pelaajalle ilo voi syntyä pulmien ratkomisesta, toiselle kilpailusta ja kolmannelle pelin visuaalisesta ilmeestä.

Kuten hauskuus, myös tämä näkökulma saattaa herkästi unohtua. Läheskään kaikki pelaaminen ei ole erityisen merkityksellistä tekemistä, vaan monesti pelejä pelataan muun tekemisen puutteessa tai tavan vuoksi. Lasten ja nuorten arkeen mahtuu paljon hetkiä, joina ei ole mitään tekemistä. Älypuhelinten myötä peli on helppo kaivaa esiin esimerkiksi bussissa tai sitä odottaessa, ja viikonlopun tai kesäloman toisinaan pitkätkin tunnit sujuvat joutuisammin pelikoneen ääressä.

Pelaaminen voi olla harrastus useammallakin tavalla. Se voi olla lukemiseen tai musiikin kuunteluun rinnastettavaa tekemistä, jossa pelaaja nautiskelee omista suosikeistaan ja uppoutuu niiden maailmoihin ja tarinoihin. Toisissa peleissä kehittyy pelaamalla paremmaksi, ja ne voivat tarjota tärkeän harrastuksen sitä kautta. Erityisesti joukkueina pelattavat kilpailulliset moninpelit kuten Counter-Strike tai League of Legends muistuttavat monella tapaa perinteisiä joukkueurheiluharrastuksia.

Pelejä pelataan usein kavereiden kanssa joko samalla koneella tai netin välityksellä, ja pelikaverit ovat monesti samoja joiden kanssa vietetään muutenkin aikaa. Nettipeliympäristö on monelle lapselle ja nuorelle tärkeä oma tila, johon mennään pelaamaan ja pitämään hauskaa kavereiden kanssa. Toisinaan jutellaan muistakin kuin peleihin liittyvistä asioista, ja ujolle lapselle tai nuorelle netti voi olla tärkeä vuorovaikutuksen helpottaja. Pelit kuuluvat lisäksi puheenaiheisiin koulussa ja vapaa-ajalla.

Lapsen ja nuoren maailma on yleensä melko tarkkaan säädeltyä. Koulu haukkaa osan ajasta, ja erilaiset harrastukset, ruokailu- ja kotiintuloajat raamittavat vapaa-aikaa. Samalla vanhemmat, opettajat ja muut auktoriteetit kohdistavat lapsiin ja nuoriin monenlaisia odotuksia. Nuorilla murrosikä tuo vielä oman lisänsä yhtälöön. Monelle lapselle ja nuorelle pelaaminen onkin tapa rentoutua. Pelaaminen on vapaaehtoista, omaa tekemistä, jossa pelaajaan ei kohdistu auktoriteettien odotuksia. Vaikka pelisessiot itsessään voivat usein olla myös intensiivisiä ja kiihdyttäviä, pelien mielikuvitukselliset maailmat, hallinnan tunne ja viihdyttävyys auttavatkin monesti jaksamaan arjen paineita.

Pelin maailma on usein pelaajalle tuttu, turvallinen ja rentouttava ympäristö. Tämän vuoksi arjen murheita saatetaan paeta pelin pariin, ja raja rentoutumisen ja huolien pakenemisen välillä on häilyvä ja voi olla vanhemmalle vaikea tunnistaa. Näiden kahden motiivin ero on kuitenkin merkittävä. Rentoutuminen on yleensä tietoista ja sovitettu muuhun arkeen, kun taas pakopelaaminen kertoo haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä käsitellä jotain hankalaa asiaa ja saattaa johtaa pelaamisen kehittymiseen ongelmalliseksi. Mikäli pelaaminen on jatkuvasti runsasta tai lisääntyy äkillisesti, ja lapsi tai nuori vaikuttaa stressaantuneelta tai alakuloiselta, on kasvattajan syytä selvittää tilannetta.