Miltä vanhemmasta tuntuu kun nuorella kuohuu?

Oman nuoren myllertävien tunteiden vastaanottaminen voi olla vanhemmille kova paikka. Nuori tuntee ja reagoi usein siksi, että hän pyrkii irti vanhemmastaan. Se on kaikille osapuolille kipeä prosessi. Se on kuitenkin välttämätön matkalla lapsesta aikuiseksi.

Vanhemmassa mahdollisesti herääviä tunteita ja ajatuksia, kun nuoren tunteet kuohuvat:

Hämmennys

”Mitä tapahtui? Viime viikolla se vielä halusi lähteä yhdessä ostoksille…”
Nuoren vanhempaansa kohdistama häpeä ei yleensä johdu vanhemman persoonasta, vaan siitä, että turvalliseen vanhempaan on helpompi siirtää itsessään kokemia pienuuden ja mitättömyyden tunteita ja tarkastella niitä turvallisessa kehikossa.

Loukkaantuminen

”Miksi se häpeää minua?”
Nuoren tehtävänä on irtautua vanhemmistaan. Ärsyttäviksi koetuista vanhemmista on helpompi irrottautua.   

Epäoikeudenmukaisuus

”Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Kaikkeni olen yrittänyt ja se inhoaa minua.”
Usein läheisimmästä tunnesuhteesta irtautuminen on vaikeinta ja vaatii nuorelta eniten “inhotyötä”.

Haikeus, loukkaantuminen

”En enää riitä lapselleni. ”
Vain kaverit tietävät, mistä nuoruudessa on kyse ja miltä se tuntuu. Kaverit auttavat lapsuuden menetyksen aiheuttamassa surussa. He tarjoavat myös kehityksellisesti tärkeän samastusmiskohteen.  

Huoli, syyllisyys

”Apua, se on masentunut, olenkohan jotenkin aiheuttanut sen? ”
 Lapsenmaailman taakse jättäminen on yksinkertaisesti surullista ja haikeaa. On normaalia, että varhaisnuori vaikuttaa toisinaan surumieliseltä ja haluaa omaa rauhaa. 

 Vihastuminen, suru, ärsyyntyminen

”Nyt en vaan enää jaksa. LOPETA!”
”Miksi niin mukava lapsi on muuttunut tuollaiseksi? Mikä meni pieleen? ”
”Olenko kasvattanut jotenkin väärin, kun se on noin välinpitämätön…”

Nuoren oman pään sisällä tapahtuu niin suurta tunnemyllerrystä, että varhaisnuorella ei ole aina energiaa olla empaattinen.  

 

 

Aiheeseen liittyvät