Omat pelilaitteet ja itsenäistyvä pelaaminen

Alkuperäinen teksti on julkaistu artikkelissa “Kenellä on peliohjain? Pelikasvatus lapsiperheessä”, Pelikasvattajan käsikirja 2.

Pelien maailmaan tutustuva pieni lapsi pelaa useimmiten huoltajan tai perheen yhteisillä laitteilla. On tärkeää huolehtia, ettei esimerkiksi taapero- tai päiväkoti-ikäinen lapsi vietä kovin pitkiä aikoja yksin pelien tai muiden sisältöjen äärellä. Lapsi tarvitsee aikuista tueksi hahmottamaan ja sanoittamaan peleissä tai ruuduilla näkemäänsä sekä kasvokkaista vuorovaikutusta, joka on lapsen kehityksen kannalta erittäin keskeistä.

Ensimmäinen oma pelilaite avaa oven itsenäiselle pelaamiselle

Lapsen kanssa on tärkeä harjoitella pelaamiseen ja muuhun mediankäyttöön liittyviä tilanteita kodin yhteisillä laitteilla ennen kuin lapsi saa oman puhelimen. Tiettyä ikää lapsen omalle ensimmäiselle laitteelle ei ole, mutta monissa suomalaisperheissä ensimmäinen puhelin hankitaan lapselle koulun alkaessa. Huoltajan on hyvä tiedostaa, että oman laitteen saadessaan lapsi siirtyy askeleen lähemmäksi entistä itsenäisempää median- ja netinkäyttöä sekä mobiilipelaamista.

Juttele lapselle rahankäytöstä peleissä

Jos lapselle hankitaan nettiyhteydellä varustettu älylaite, kannattaa sopia lapsen kanssa pelisäännöt netinkäytölle ja sovellusten tai mobiilipelien lataamiselle. Myös pelaamiseen tai muuhun kännykänkäyttöön liittyvää mahdollista rahankäyttöä on hyvä avata ja opetella. Jos lapsen laitteeseen tai käyttäjätiliin on kytketty jonkun perheenjäsenen luottokorttitiedot, on hyvä varmistaa asetuksista, että ostoja ei voi tehdä ilman salasanaa.

Kerro lapselle ikärajoista

Lapselle kannattaa kertoa ikärajoista ja siitä, miksi joihinkin peleihin ja puhelimeen ladattaviin sovelluksiin kysytään huoltajan suostumus. EU:n tietosuoja-asetus ja kansallinen tietosuojalainsäädäntö edellyttävät huoltajien suostumusta sellaisissa tietoyhteiskunnan palvelussa, joihin ikärajaa nuorempi lapsi luovuttaa henkilötietojaan. Digitaalisten pelien ikärajat sen sijaan perustuvat kuvaohjelmalakiin, jonka tarkoitus on suojella lapsia. Suomessa pelien ikäluokittelussa sovelletaan yleiseurooppalainen pelien PEGI-ikärajajärjestelmää (Pan-European Game Information). Käytössä olevat digitaalisten pelien ikärajat 3, 7, 12, 16 ja 18 eivät kerro pelin teknisestä vaikeudesta tai soveltuvuudesta tietyn ikäisille, vaan varoittavat sisällön mahdollisesta haitallisuudesta lapsille ja nuorille.

Pelaajana kasvaminen

Pelit on suunniteltu tuottamaan tunteita, tarinoita ja onnistumisen elämyksiä. Samalla pelaaminen tarjoaa mahdollisuuden käsitellä ja keskustella esimerkiksi omista pettymyksen tunteista tai jännityksestä ja keskittymiskyvyn tarpeellisuudesta. Ikätasoisten pelien valitseminen tukee pelaajana kasvamista. Osa lapsista pelaa huvikseen ja satunnaisesti. Osalle yhä paremmaksi pelaajaksi kehittyminen on tärkeää.

Pelaamisella voi eri ikävaiheissa ja myös eri tilanteissa olla erilaisia merkityksiä: useimmiten se viihdyttää, joskus rauhoittaa, joskus auttaa unohtamaan kurjan päivän ja joskus innostaa käyttämään mielikuvitusta. Usein pelaaminen tarjoaa peliyhteisön ja siinä jaettuja kokemuksia. Parhaimmillaan pelaaminen on myös perheenjäseniä yhdistävää, hauskaa tekemistä, joka katkaisee arjen, haastaa perheenjäseniä leikkimieliseen kisaamiseen ja tarjoaa monenlaisia virikkeitä myös lapsuuden tarina- ja mielikuvitusmaailmaan. Usein sama myönteinen vire kantaa myös nuoruuden ja aikuisuuden pelitottumuksiin.

Aiheeseen liittyvät