Pelaaminen ja hyvinvointi

Artikkelin on kirjoittanut Tampereen yliopiston pelikasvatustutkija Mikko Meriläinen.

Digitaalinen pelaaminen on kiinteä osa monen lapsen ja nuoren arkea, joten pelaamisen ja hyvinvoinnin risteyskohtiin on hyvä kiinnittää huomiota. Pelaamisella on runsaasti potentiaalia vaikuttaa hyvinvointiin – nämä vaikutukset ovat pääasiassa myönteisiä, mutta myös riskit on hyvä huomioida. Tässä artikkelissa nostetaan esiin kaksi tärkeää pelaamiseen ja hyvinvointiin liittyvää teemaa: rentoutuminen ja sosiaalisuus.

Erilaiset pelit tarjoavat monenlaisia kokemuksia, oli kyseessä sitten kaverien kanssa ajan viettäminen tai omassa rauhassa rentoutuminen pelin tarinaan uppoutuen. Pelaamisen vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä: niin ihmiset kuin pelikokemuksetkin ovat erilaisia, ja vaihtelevat esimerkiksi elämäntilanteen tai jopa päivän mukaan (Kallio, Mäyrä & Kaipainen 2009).

Hengähdystauko muusta arjesta

Kun pelien kohdalla puhutaan eskapismista, sävy on usein huolestunut. Valtaosa pelaamisesta on kuitenkin varsin myönteistä “todellisuuspakoa”: pelit tarjoavat vastapainoa esimerkiksi koulun, työn ja muun arjen aiheuttamaan stressiin ja auttavat rentoutumaan. Pelit tarjoavat omaa aikaa ja vapautta, jotka voivat olla erityisen tarpeellisia lapsille ja nuorille, joiden arki on monin tavoin säädeltyä. Pelaaminen voi myös lisääntyä vaikeassa elämäntilanteessa, kun muun arjen kuormitusta helpotetaan pelaamalla (Meriläinen 2020).

Vaikka pelaaminen on hyvä tapa helpottaa stressiä, on kuitenkin syytä pitää mielessä, että sen ei pitäisi olla ainoa vastaus arjen ongelmiin. Esimerkiksi masennuksen tai ahdistuksen yhteydessä pelaaminen voi yltyä liialliseksikin, ja vaikuttaa muun muassa yöunen määrään ja laatuun. Tällöin voi syntyä noidankehä, jossa pelaaminen sekä helpottaa oloa että pahentaa sitä. Jos pelaaminen on luonteva osa kodin arkisia keskusteluja, myös pelaamisen muutokset on helpompi ottaa puheeksi. Merkkejä voivat olla esimerkiksi

  • Pelaamisen äkillinen lisääntyminen ilman selvää syytä (esim. uuden pelin hankinta)
  • Pelisessioiden venyminen aiempaa myöhemmäksi iltaisin tai öisin
  • Lapsen tai nuoren aiempaa voimakkaampi reagointi pelaamisen rajoittamiseen

Ratkaisut tällaisiin tilanteisiin riippuvat perheestä ja ihmisistä. Joissain tilanteissa hyvinvoinnin kannalta pelaamisen rajoittaminen on tarpeen, toisissa taas rajoista joustaminen. Erityisen tärkeää on selvittää, onko lapsen lisääntyneen pelaamisen taustalla muuta huolta tai murhetta, ja puuttua näihin mahdollisiin taustasyihin.

Netin tutut ja tuntemattomat

Pelaaminen on monella tapaa sosiaalista. Sen lisäksi, että pelejä pelataan yhdessä muiden, esimerkiksi kaverien ja perheenjäsenten, kanssa, peleistä keskustellaan niin kasvotusten kuin netissäkin. Pelien, striimien ja Youtube-kanavien ympärille syntyy erilaisia yhteisöjä, ja pelien parissa sekä saadaan uusia tuttavuuksia että vahvistetaan olemassaolevia ihmissuhteita (Meriläinen 2020).

Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on iso osa pelaamisen viehätystä – ja tärkeää myös pelaamisen ja hyvinvoinnin osalta. Pelaamisen parissa muodostetut ja ylläpidetyt kaveri- ja ystävyyssuhteet voivat olla erityisen tärkeitä, jos kasvokkainen ihmisten kohtaaminen on vaikeaa esimerkiksi ujouden tai sosiaalisten tilanteiden pelon takia (Kowert, Domahidi & Quandt 2014), tai koska kotoa poistuminen on vaikeaa vaikkapa liikuntarajoitteen vuoksi. Verkossa ylläpidettäviä ihmissuhteita ei kannata asettaa vastakkain kasvokkaisten suhteiden kanssa, vaan vanhempi voi tukea lapsen tai nuoren verkkosuhteita arvostamalla niitä ja juttelemalla niistä siinä missä muistakin ihmissuhteista.

Puhu lapsen kanssa asiattomasta nettikäytöksestä

Nettipeleissä on valitettavasti riskinä törmätä myös asiattomaan . Esimerkiski rasistinen, seksistinen tai homo- tai transfobinen nimittely on edelleen varsin yleistä, ja voi olla raskasta etenkin vähemmistöihin kuuluville ja nuorille pelaajille (Alin 2018). On tärkeää, että mikäli kohtaa peleissä nimittelyä tai esimerkiksi seksuaalista häirintää, aiheesta voi puhua luotettavalle aikuiselle. Tämä vuorostaan edellyttää sitä, että peleistä voi ja saa puhua kotona. Vanhemman jatkuva kriittinen suhtautuminen tai suoranainen syyllistäminen on sekin lapselle tai nuorelle raskasta. Myös lapsen tai nuoren omasta tai kaveriporukan pelikäytöksestä voi kysellä: moni saattaa itsekin syyllistyä asiattomaan käytökseen esimerkiksi ajattelemattomuuttaan tai ryhmäpaineen vuoksi.

Lue paremmasta pelikulttuurista

Tärkeintä on tasapaino

Ihanteellisessa tilanteessa lapsen tai nuoren pelaaminen on kotona arkinen asia, joka lisää hyvinvointia ja auttaa jaksamaan. Pelaamisen vaikutus hyvinvointiin riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin pelaaminen ja muu arki ovat tasapainossa: onko pelaaminen luonteva ja helppo osa jokapäiväistä elämää, vai aiheuttaako se säännöllisesti haittoja tai ongelmia. Tasapainoinen arki on pelaajan etu: monet pelaamisen myönteisistäkin puolista voivat kadota, jos sen hallitseminen on vaikeaa eikä pelaaminen tunnu yhtä miellyttävältä kuin ennen.

Lähteet
Alin, E. 2018. Non-toxic. Selvitys kilpailullisia tietokone- ja konsolipelejä pelaavien nuorten kokemuksista vihapuheesta ja häirinnästä. Helsinki: Helsingin kaupunki.
Kallio, K. P., Mäyrä, F. & Kaipainen, K. 2009. Pelikulttuurin monet kasvot: Digitaalisen pelaamisen arkiset käytännöt Suomessa. Teoksessa Suominen ym. (toim.) Pelitutkimuksen vuosikirja 2009. Tampereen yliopisto, 1–15.
Meriläinen, M. 2020. Kohti pelisivistystä. Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 66.

 

 

Ladattavat materiaalit

Aiheeseen liittyvät

Mediakasvatuksen uutiskirje