Kohti itsetuntemusta

Itsetuntoaan ja itsetuntemustaan voi kehittää koko elämänsä ajan. Itsetunto ei ole mikään aina samanlaisena pysyvä ominaisuus, joka on joillain ihmisillä hyvä ja toisilla huono. Ongelmien keskellä lähes jokainen kokee omaavansa huonon itsetunnon. Kun sitten tilanne helpottuu, myös itsearvostus kasvaa.

Usein luulemme, että muilla on parempi tai vahvempi itsetunto kuin itsellä. Kun muita ihmisiä hetken seurailee, näkee herkästi sen, minkä tahtoo nähdä. Epävarmuus ja itsesyytökset kuuluvat kuitenkin jokaisen kokemusmaailmaan. Joillakin niitä on vaan enemmän ja ne ovat voimakkaampia kuin toisilla.

Kokemusmaailma voi olla siihenkin suuntaan painottunut, että näkee oman toimintansa aina myönteisessä valossa ja toisten kielteisessä. Itsensä tuntemista voi aina lisätä. Yksi tapa on tutustua ajattelutapaansa havainnoimalla sitä. Ensin on tultava tietoiseksi ajattelustaan. Jos sitten huomaa sisäisen kriitikon tai mitätöijän olemassaolon, voi vähitellen alkaa muokata kielteistä sisäistä puhettaan totuudenmukaisemmaksi, myönteisemmäksi.

Omia ajatuksiaan voi kyseenalaistaa, niitä ei tarvitse ottaa vastaan vääjäämättöminä faktoina. Itseltään voi kysyä, että liioittelenkohan nyt ongelmia? Näenkö kaiken turhan synkässä valossa? Ajattelenko liian mustavalkoisesti ja sillä tavalla, että minun on onnistuttava joko täydellisen hyvin tai jos en onnistu, olen täydellisen epäonnistunut?

Hyvinvointiaan voi lisätä tutkimalla menneisyyttään. Moni on lapsena joutunut sellaisten aikuisten vaikutuspiiriin, joilla ei erilaisten syiden takia ole aina ollut riittävästi voimavaroja asettua lapsen asemaan. Lapsen kokemuksena on silloin voinut olla turvattomuus, yksinäisyys, syyllisyys, häpeä. Aikuiset ovat ehkä käyttäytyneet todella pahasti, satuttaneet henkisesti ja ruumiillisesti. Se on ehdottoman väärin. On ihan sallittua olla vihainen niille kokemuksille, joiden muisteleminen tuo pintaan viiltäviä tunteita. Kokemuksista saa tulla kiukkuiseksi ja surulliseksi. Tunteitaan voi purkaa hiljaa mielessään tai yhdessä toisen kanssa. Usein itku helpottaa.

Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus saada turvaa, hellyyttä ja aikuisen vastuullista vanhemmuutta osakseen. Jos näin ei ole tapahtunut, voi vielä aikuisenakin olla vaikeaa myöntää, että omat vanhemmat toimivat epäreilusti, väärin. Ihan kuin arvostellessaan vanhempiaan veisi samalla jotain pois itsestään: ”Jos minä olen heistä syntynyt, heiltä eväät saanut, arvostelemalla mitätöin myös itseni.” Se ei ole totta. Vuorotellen vartumme, itsenäistymme ja jatkamme lapsinemme sukupolvien ketjua. Olemme yksilöitä, joilla on arvo sinällään, irrotettuna kaikista muista ihmisistä ja kokemuksista.

Kun tuntee taustansa ja hyväksyy menneisyytensä surullisetkin asiat osaksi itseään, vapautuu voimia. On ehjempi olo ja enemmän mahdollisuuksia tehdä hyviä valintoja. Valinnan vapaus syntyy siitä, kun ei tarvitse sokkona seurata jotain sisäistä käsikirjoitustaan, vaan voi ottaa askeleen sivuun, miettiä, harkita, punnita vaihtoehtoja.

Menneisyyttään voi tarkastella kirjoittamalla muistojaan tai juttelemalla niistä ystävälle tai ammattilaiselle. Monissa kirjoissa käsitellään menneisyyden vaikutuksia ja itsetuntemusta lisääviä asioita. Toisten ihmisten kokemuksiin samaistuminen, esim. elämänkertateoksia lukemalla, voi auttaa ymmärtämään omia kokemuksia. Monet elokuvat toimivat samalla tavalla.

Henkisten keinojen lisäksi hyvinvointiaan voi lisätä toiminnalla. Esim. liikunta tutkitusti kohottaa mielialaa. Nykyään lääkärit jopa määräävät potilailleen liikuntaa siinä missä reseptillä lääkkeitä mm. lievään masennukseen. Epämääräinen tunkkainen tai paha mieli jää, ainakin osittain, lenkkipolulle, raikkaaseen ilmaan. Väsyneenä ei vaan huvittaisi, pelkkä ajatus sohvalta nousemisesta ja lenkkareiden jalkaan laittamisesta on silloin liikaa. Mutta jos hyväksyy tämän, voi ajatella niin, että ”ei huvita yhtään, lähden silti liikkeelle, voin tehdä lenkin, vaikka väsyttääkin”. Asioita voi tehdä, vaikka ei huvittaisi ja väsyttää. Yleensä tekemistä jo sinällään seuraa hyvä mieli.

Kannattaa miettiä, mistä asioista todella pitää ja tehdä niitä. Kannattaa myös miettiä keiden seurassa todella viihtyy ja tavata heitä.