Siirry sisältöön
VAIN VANHEMPAINNETIN KÄYTTÖÖN!

Muistele omaa nuoruuttasi

Vanhemmuuden malli ei siirry suoraan geeneissä, mutta usein omien vanhempiemme kasvatustyyli on ainut malli, jonka tunnemme perinpohjaisesti. Tämän vuoksi se vaikuttaa toimintaamme  vanhempana, halusimme tai emme.

On tärkeää pohtia kokemuksia omista vanhemmistaan, jotta pystyisi käyttämään niistä hyvät asiat, mutta välttämään huonot vuorovaikutuksessa oman nuoren kanssa. Epäsuotuista kehityslinjaa on mahdollisuus muuttaa tai yhtä lailla jatkaa hyväksi koettuja toimintatapoja.

Seuraavien pohdintatehtävien avulla sinulla on mahdollisuus ymmärtää itseäsi paremmin. Voi olla myös hedelmällistä pohtia, miten haluaisit, että oma nuoresi muistelee tätä elämänvaihetta ja vanhemmuuttasi aikuisena.

Miten kuohuusi vastattiin?

Nuoren tunteita voi olla vaikea sietää omien kokemusten takia. Vanhemman lapsuuden perheen tunteiden ilmaisutavat vaikuttavat tähän tilanteeseen.

Muistele, saitko itse huutaa nuorena? Saitko kapinoida? Uskalsitko suuttua vanhemmillesi? Uskalsitko vihata heitä ajatuksissasi? Kaikki tämä saattaa vaikuttaa siihen, miten itse antaa oman nuoren irrottautua.

  • Kenen kanssa itse riitelit murrosiässä eniten?
  • Mitä tästä seurasi?
  • Miten vanhempasi kesti kiukun puuskasi?
  • Muistatko, miten vanhempasi lohdutti sinua?
  • Mitä olisit kaivannut?
  • Kaikkien tunteiden näyttäminen oli kodissamme sallittua .
  • Meillä ei saanut näyttää vihan ja ärtymyksen tunteita.
  • Surun tunteille ei ollut tilaa.
  • Uskalsin kapinoida vanhempiani vastaan.
  • En uskaltanut vastustaa vanhempiani.
  • Miten sinun tunteisiisi on vastattu ja miten ne on vastaanotettu nuoruudessasi? Pohdi, miten omat kokemuksesi mahdollisesti vaikuttavat suhteeseesi omaan nuoreesi.
  • Millaisia tunteita olet pystynyt vastaanottamaan nuoreltasi?
  • Miten haluaisit, että nuoresi muistelee tätä elämänvaihetta vanhempana?
Miten sinua rajoitettiin?

Kohtuulliset rajat tukevat nuoren myönteistä itsenäistymistä. Joskus itsenäisyyttä kohti kasvava nuori haluaa enemmän, kun mihin hänen kypsyytensä riittää. Vanhemman tehtävänä on tällöin olla kuin verkkoaita, joka ottaa karkaavan pallon kiinni.

  • Mitkä olivat ehdottomimmat kiellot tai säännöt  joita vanhempasi asettivat?
  • Minkälaisia epäreiluuden kokemuksia ja tunteita muistat nuoruudestasi suhteessa vanhempiesi rajoituksiin? Mitä ajattelet niistä nyt?
  • Milloin sinua ei kuunneltu tai sinuun luotettu silloin kun olisit sen ansainnut?
  • Missä asioissa olisit toivonut, että vanhempasi olisivat rajoittaneet sinua enemmän?
  • Minkä asian haluat olevan omalla nuorellasi toisin kuin itselläsi?
  • Mitä asioita voit ottaa malliksi omilta vanhemmiltasi?
  • Mistä asioista nuoren voi antaa päättää itse? Mistä asioista vanhempi päättää?
Miten sinuun suhtauduttiin?

Muistatko, miten omat vanhempasi suhtautuivat sinuun, kun olit nuoresi ikäinen?

Valitse ”kyllä” tai ”ei” -vastaus sen mukaan, kumpi mielestäsi kuvaa paremmin omia vanhempiasi ja heidän toimintatapojaan.

  • Minulla oli lupa kokeilla erilaisia asioita.
  • Tunsin, että minun täytyi toteuttaa vanhempieni toiveita.
  • Vanhempieni auktoriteetti oli ehdoton ja sitä ei saanut kyseenalaistaa.
  • Sain tehdä sellaisia valintoja, joihin en ollut vielä kypsä.
  • Minua kannustettiin ilmaisemaan omia mielipiteitäni.
  • Vanhempani rohkaisivat minua tutkimaan ja kokeilemaan maailmaa.
  • Vanhempani pitivät tärkeinä, että meillä ei riidelty tai keskusteltu kovaäänisesti.
  • Meillä oli lupa näyttää kaikkia tunteita.
  • Vanhempani eivät rajoittaneet minua tarpeeksi.
  • Vanhempani kontrolloivat voimakkaasti elämääni.
  • Vanhemmat kuuntelivat ja kyselivät mielipiteitäni asioihin.
  • Minusta tuntuu, että sain olla oma itseni.
  • Minun mielipiteilleni ei annettu arvoa nuoruudessani.
  • Vanhempani kuormittivat minua omilla huolillaan.
  • Vanhempani olivat kiinnostuneita asioistani.
  • Tunsin usein syyllisyyttä käytöksestäni.
  • Jouduin ottamaan nuorena paljon vastuuta perheestäni.

Minkälaisia tunteita ne sinussa nyt aikuisena herättävät? Pohdi vastaustesi perusteella:

  • Millä tavoin sinä etsit itseäsi nuoruudessasi?
  • Miten vanhempasi tukivat itsenäistymistäsi?
  • Miten itsenäistymisprosessi kohdallasi onnistui?
  • Missä asioissa huomaat vanhempiesi toimineen tavalla, jota et itse pidä hyvänä?
  • Mitkä ovat asioita, jotka haluaisit siirtää omaan vanhemmuuteesi?

Voit pyytää myös omaa nuortasi vastaamaan edellä oleviin väittämiin. Jos tämä ei onnistu, kuvittele, miten nuoresi niihin vastaisi.

  • Eroavatko vastauksenne toisistaan? Missä asioissa?
  • Missä asioissa haluaisit muutosta? Mikä olisi sellainen asia, joka veisi sinut lähemmäksi tätä tavoitetta?
  • Missä asioissa nuoresi haluaisi muutosta? Mikä olisi sellainen asia, joka veisi häntä lähemmäksi tätä tavoitetta?
Millaisen vanhemman mallin sait?

Pienen lapsen käsitys vanhemman on usein idealisoitu. Vanhempi pystyy mihin vain ja ovat useimmiten oikeassa.

Murrosiän kuohuissa vanhemman hahmo saattaa peittyä tunnemyrskyn alle. Vasta kovimman kuohunnan jälkeen nuori oikeastaan näkee vanhempansa todellisemmassa valossa.

Nyt, itse aikuisena ja vanhempana, voit katsoa vanhempiasi ja pohtia, millaisen mallin sinä sait aikuisena ja vanhempana olosta.

Valitse seuraavista parhaiten vanhempaasi kuvaavat sanat (voit tehdä molemmista vanhemmista, jos mahdollista):

  • Äiti/isä oli lämmin, ankara, hellä, rauhallinen, sopuisa, myrskyinen, aggressiivinen, epäluotettava, rajaton, kaveri, kiltti, hyökkäävä, syyllistävä, heikkohermoinen, alistuva, marttyyri, ailahteleva, järkkymätön, voimakas, hauras, kaikkitietävä, lohduttava, turvallinen, etäinen, itsekäs, lapsellinen, turvaton…
  • Millaisia piirteitä liitit omiin vanhempiisi?
  • Yllättääkö joku piirre sinut?
  • Onko sinussa vanhempana samoja piirteitä?
  • Millaisia piirteitä olisit valinnut, jos olisit saanut toiveidesi mukaiset vanhemmat?

Pyydä nuortasi valitsemaan oma käsityksensä ja näkemyksensä sinusta. Jos tämä ei onnistu, mieti, miten nuoresi sinua luonnehtisi.

  • Mitä ajatuksia vastaukset sinussa herättävät?
  • Vastaako oma käsityksesi itsestäsi nuoresi käsitystä?
  • Muistuttavatko käsitykset itsestäsi ja omista vanhemmistasi toisiaan?
  • Mitä myönteisiä piirteitä sinuun liitetään?
  • Oletteko kielteisistä asioista yhtä mieltä?
  • Miten haluaisit itseäsi luonnehdittavan?

Jos kokemukset omista vanhemmista mietityttävät tai menneisyydessäsi on rankkoja tapahtumia, on niistä hyvä puhua jollekin ääneen. Jo pelkästään asian jakaminen jonkun kanssa on usein helpottavaa.

Jos sinulla ei ole luotettavaa lähimmäistä, jolle puhua tai keskustelu hänen kanssaan ei riitä helpottamaan oloasi, on hyvä hakeutua ammattilaisen puheille. On olemassa myös tukitahoja, joihin voi ottaa yhteyttä netin välityksellä tai puhelimitse. Tärkeintä on, ettei jää mieltä vaivaavien ajatustensa kanssa yksin.

Aiheeseen liittyvät

Tukea vanhemmalle

Takaisin ylös