Muistele omaa nuoruuttasi

Kokemuksemme värittävät pitkälti vanhemmuutemme perittyjä tapoja ja arvostuksia. Vanhemmuuden malli ei siirry suoraan geeneissä, mutta usein omien vanhempiemme kasvatustyyli on ainut malli, jonka tunnemme perinpohjaisesti. Tämän vuoksi se vaikuttaa toimintaamme  vanhempana, halusimme tai emme. On tärkeää pohtia kokemuksia omista vanhemmistaan, jotta pystyisi käyttämään niistä hyvät asiat, mutta välttämään huonot vuorovaikutuksessa oman nuorensa kanssa. Epäsuotuista kehityslinjaa on mahdollisuus muuttaa tai yhtä lailla jatkaa hyväksi koettuja toimintatapoja.  

Seuraavien pohdintatehtävien avulla sinulla on mahdollisuus ymmärtää itseäsi paremmin. Voi olla myös hedelmällistä pohtia, miten haluaisit, että oma nuoresi muistelee tätä elämänvaihetta ja vanhemmuuttasi aikuisena.  

Miten kuohuusi vastattiin?   

Nuoren tunteita voi olla vaikea sietää omien kokemusten takia. Vanhemman lapsuuden perheen tunteiden ilmaisutavat vaikuttavat tähän tilanteeseen. Muistele, saitko itse huutaa nuorena? Saitko kapinoida? Uskalsitko suuttua vanhemmillesi? Uskalsitko vihata heitä ajatuksissasi? Kaikki tämä saattaa vaikuttaa siihen, miten itse antaa oman nuoren irrottautua.  

Muistele:

  • Kenen kanssa itse riitelit murrosiässä eniten?
  • Mitä tästä seurasi?
  • Miten vanhempasi kesti kiukun puuskasi?
  • Muistatko, miten vanhempasi lohdutti sinua?
  • Mitä olisit kaivannut?

Muistele ja valitse mielestäsi sopiva vastaus ”kyllä” tai ”ei”:  

  • Kaikkien tunteiden näyttäminen oli kodissamme sallittua  
  • Meillä ei saanut näyttää vihan ja ärtymyksen tunteita.  
  • Surun tunteille ei ollut tilaa.  
  • Uskalsin kapinoida vanhempiani vastaan.  
  • En uskaltanut vastustaa vanhempiani.  

Tarkastele vastauksiasi:

  • Miten sinun tunteisiisi on vastattu ja miten ne on vastaanotettu nuoruudessasi? Pohdi, miten omat kokemuksesi mahdollisesti vaikuttavat suhteeseesi omaan nuoreesi.  
  • Millaisia tunteita olet pystynyt vastaanottamaan nuoreltasi?  
  • Miten haluaisit, että nuoresi muistelee tätä elämänvaihetta vanhempana?  

Miten sinua rajoitettiin? 

Kohtuulliset rajat tukevat nuoren myönteistä itsenäistymistä. Joskus itsenäisyyttä kohti kasvava nuori haluaa enemmän, kun mihin hänen kypsyytensä riittää. Vanhemman tehtävänä on tällöin olla kuin verkkoaita, joka ottaa karkaavan pallon kiinni.  

Muistele omia kokemuksiasi:  

  • Mitkä olivat ehdottomimmat kiellot tai säännöt, joita vanhempasi asettivat?  
  • Minkälaisia epäreiluuden kokemuksia ja tunteita muistat nuoruudestasi suhteessa vanhempiesi rajoituksiin? Mitä ajattelet niistä nyt? 
  • Milloin sinua ei kuunneltu tai sinuun luotettu silloin kun olisit sen ansainnut?  
  • Missä asioissa olisit toivonut, että vanhempasi olisivat rajoittaneet sinua enemmän? 
  • Minkä asian haluat olevan omalla nuorellasi toisin kuin itselläsi?  
  • Mitä asioita voit ottaa malliksi omilta vanhemmiltasi? 
  • Mistä asioista nuoren voi antaa päättää itse? Mistä asioista vanhempi päättää?  

Miten sinuun suhtauduttiin? 

Muistatko, miten omat vanhempasi suhtautuivat sinuun, kun olit nuoresi ikäinen? Valitse ”kyllä” tai ”ei” -vastaus sen mukaan, kumpi mielestäsi kuvaa paremmin omia vanhempiasi ja heidän toimintatapojaan.  

  • Minulla oli lupa kokeilla erilaisia asioita.   
  • Tunsin, että minun täytyi toteuttaa vanhempieni toiveita.  
  • Vanhempieni auktoriteetti oli ehdoton ja sitä ei saanut kyseenalaistaa.  
  • Sain tehdä sellaisia valintoja, joihin en ollut vielä kypsä.   
  • Minua kannustettiin ilmaisemaan omia mielipiteitäni.   
  • Vanhempani rohkaisivat minua tutkimaan ja kokeilemaan maailmaa.   
  • Vanhempani pitivät tärkeinä, että meillä ei riidelty tai keskusteltu kovaäänisesti.   
  • Meillä oli lupa näyttää kaikkia tunteita.   
  • Vanhempani eivät rajoittaneet minua tarpeeksi.   
  • Vanhempani kontrolloivat voimakkaasti elämääni.   
  • Vanhemmat kuuntelivat ja kyselivät mielipiteitäni asioihin.   
  • Minusta tuntuu, että sain olla oma itseni.   
  • Minun mielipiteilleni ei annettu arvoa nuoruudessani.   
  • Vanhempani kuormittivat minua omilla huolillaan.  
  • Vanhempani olivat kiinnostuneita asioistani.   
  • Tunsin usein syyllisyyttä käytöksestäni.   
  • Jouduin ottamaan nuorena paljon vastuuta perheestäni.   

Tarkastele vastauksiasi. 

Minkälaisia tunteita ne sinussa nyt aikuisena herättävät? Pohdi vastaustesi perusteella:  

  • Millä tavoin sinä etsit itseäsi nuoruudessasi?  
  • Miten vanhempasi tukivat itsenäistymistäsi?  
  • Miten itsenäistymisprosessi kohdallasi onnistui? 
  • Missä asioissa huomaat vanhempiesi toimineen tavalla, jota et itse pidä hyvänä?  
  • Mitkä ovat asioita, jotka haluaisit siirtää omaan vanhemmuuteesi? 

Voit pyytää myös omaa nuortasi vastaamaan edellä oleviin väittämiin. Jos tämä ei onnistu, kuvittele, miten nuoresi niihin vastaisi. 

  • Eroavatko vastauksenne toisistaan? Missä asioissa?    
  • Missä asioissa haluaisit muutosta? Mikä olisi sellainen asia, joka veisi sinut lähemmäksi tätä tavoitetta?    
  • Missä asioissa nuoresi haluaisi muutosta? Mikä olisi sellainen asia, joka veisi häntä lähemmäksi tätä tavoitetta?   

Millaisen vanhemman mallin sait? 

Pienen lapsen käsitys vanhemman on usein idealisoitu. Vanhempi pystyy mihin vain ja ovat useimmiten oikeassa. Murrosiän kuohuissa vanhemman hahmo saattaa peittyä tunnemyrskyn alle. Vasta kovimman kuohunnan jälkeen nuori oikeastaan näkee vanhempansa todellisemmassa valossa. Nyt, itse aikuisena ja vanhempana, voit katsoa vanhempiasi ja pohtia, millaisen mallin sinä sait aikuisena ja vanhempana olosta.

Muistele minkälaisen mallin sinä sait vanhemmaltasi?

Valitse seuraavista parhaiten vanhempaasi kuvaavat sanat (voit tehdä molemmista vanhemmista, jos mahdollista): 

  • Äiti/isä oli lämmin, ankara, hellä, rauhallinen, sopuisa, myrskyinen, aggressiivinen, epäluotettava, rajaton, kaveri, kiltti, hyökkäävä, syyllistävä, heikkohermoinen, alistuva, marttyyri, ailahteleva, järkkymätön, voimakas, hauras, kaikkitietävä, lohduttava, turvallinen, etäinen, itsekäs, lapsellinen,turvaton,…  

Pohdi: 

  • Millaisia piirteitä liitit omiin vanhempiisi?
  • Yllättääkö joku piirre sinut?
  • Onko sinussa vanhempana samoja piirteitä?
  • Millaisia piirteitä olisit valinnut, jos olisit saanut toiveidesi mukaiset vanhemmat?  

Pyydä nuortasi valitsemaan oma käsityksensä ja näkemyksensä sinusta. Jos tämä ei onnistu, mieti, miten nuoresi sinua luonnehtisi.  

  • Mitä ajatuksia vastaukset sinussa herättävät?
  • Vastaako oma käsityksesi itsestäsi nuoresi käsitystä?
  • Muistuttavatko kokoelmat itsestäsi ja omista vanhemmistasi toisiaan?
  • Mitä myönteisiä piirteitä sinuun liitetään?
  • Oletteko kielteisistä asioista yhtä mieltä?
  • Miten haluaisit itseäsi luonnehdittavan?

Miten irtauduit lapsuudenkodistasi?  

Seuraavassa on esitelty esimerkkitarinoiden kautta erilaisia vanhempi-nuori -suhteita. Lue ne ja pohdi, mikä tapauksista on lähimpänä oman nuoruutesi kokemusta, kokemusta omista vanhemmistasi.  

Kotiin sitovat vanhemmat   

16 -vuotiaan Nicon äiti on kokenut elämässään paljon menetyksiä ja sairastanut vakavan sairauden. Nicoa äiti rakastaa enemmän kuin ketään. Oikeastaan äidillä ei edes olisi elämää ilman Nicoa. Äiti huolehtii Nicosta äärimmäisen hyvin. Ruoka on aina terveellistä ja Nicolla on siistit vaatteet. Yläkoulussa Nicolla ei ollut yhtään kaveria. Äiti oli välillä huolissaan, mutta tyytyväinen kun Nico ei riehunut iltaisin ulkona, vaan vietti iltoja mieluummin turvallisesti kotona äidin kanssa. Ammattikoulussa Nico löytää ystävän samalla luokalla olevasta pojasta, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin Nico. Äiti on tyytyväinen, että Nicolla on koulussa kaveri, mutta vapaa-ajan menot huolestuttavat. Koska Nico ei enää vietä vapaa-aikaansa kotona, äiti on varma, että Nico käyttää huumeita tai tekee jotain muuta epämääräistä. Äiti alkaa valvoa Nicon menoja, tutkii tämän taskuja ja lukee kännykkäviestejä. Äiti pelkää sairastuvansa uudelleen ja varoittaakin Nicoa usein aiheuttamasta hänelle stressiä, jottei sairaus uusiutuisi. Aina kun Nico lähtee kotoa, hänellä on epämääräinen paha mieli äidin puolesta.  

Vanhemmat saattavat pyrkiä sitomaan lapsen tiiviisti perheeseen nuoruusiässäkin. Heitä ehkä huolestuttavat kaikki ne mahdolliset huonot vaikutteet, joita nuori voi saada, jos hän syöksyy vahvasti kodin ulkopuoliseen elämään. Joskus sitominen voi olla syyllistävää, jolloin nuori joutuu ristiriitaan eikä halua toimia vanhemman tahtoa vastaan. Sitovassa vanhemmuudessa kyseessä voi olla vanhemman oma kriisi ja käsittelemättömät pelot. Lapsen irtaantumisen viivyttäminen ja estäminen voi olla vanhemman keino käsitellä kriisiään tai pelkojaan. Nuori ei hakeudu ikäistensä seuraan. Hänen itsenäistymisensä estyy, eikä hän harjaannu sosiaaliseen elämään kodin ulkopuolella. Hän jää vanhempiensa mielipiteiden vangiksi myöhemmässäkin elämässä.  

Kotiin sitominen voi tapahtua hienovaraisemminkin. Vanhempien toiveet voivat kulkea nuoren harteilla näkymättömänä taakkana. Vaikka nuorta ei kahlita kotiin eikä odotuksista puhuta suoraan, nuori kuitenkin tietää, millaista käytöstä ja tekoja vanhemmat odottavat häneltä. Vanhemmat ovat suunnitelleet nuoren elämän ennakkoon.  

Nella opiskelee lukion toisella luokalla. Nellan vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua ja he ovat päättäneet luoda tyttärelleen niin hyvän alustan tulevaisuudelle kuin mahdollista. Nellan opiskelua ja harrastuksia tuetaan kaikin keinoin. Äiti on ollut kotona siihen saakka, kun Nella on aloittanut koulun ja nyt kun Nellan harrastukset vievät hänen koko vapaa-aikansa, on Nellan äiti siirtynyt osa-aikatyöhön voidakseen kuljettaa tytärtään koulun jälkeen. Nellan koulu sujuu hyvin ja yliopiston pääsykoekirjatkin on ostettu jo valmiiksi. Vanhemmille Nellan tuleva elämä näyttäytyy selkeänä. Todennäköisesti Nella löytää opiskelujen parista itselleen mukavan miehen, jonka kanssa menee valmistumisen jälkeen naimisiin ja saa lapsia. Nella tietää, että äiti ja isä ovat hänestä hyvin ylpeitä ja häneen on satsattu paljon aikaa ja rahaa. Nella tuntee itsensä rakastetuksi ja olonsa turvalliseksi. Mutta joskus hän tuntee epämääräistä pelkoa siitä, ettei pysty olemaan niin taitava ja hyvä opiskelija, kuin äiti ja isä toivoisivat. Joskus Nellaa valvottaa öisin huoli siitä, ettei hän voisi saada tulevaisuudessa lapsia ja antaa vanhemmilleen heidän kovasti toivomiaan lapsenlapsia. 

Ajelehtimaan päästävät vanhemmat

9.-luokkalainen Jani käyttäytyy koulussa levottomasti ja on jatkuvasti napit vastakkain opettajien kanssa. Kotona Jani on äidin ja isän mielestä kiltti poika. Janin vanhemmat ovat paljon poissa kotoa. Kun he ovat paikalla, he eivät viitsi käyttää aikaa riitelyyn. Janilla ei ole kotiintuloaikoja, mutta Janin täytyy ilmoittaa vanhemmille, missä milloinkin on. Janilla on omassa huoneessa telkkari ja Jani huolehtii itse nukkuma-ajoistaan. Jani rakastaa vanhempiaan, mutta hänellä on usein yksinäinen ja epämääräinen huono olo. Janista tuntuu, ettei hän tiedä, mitä häneltä odotetaan ja elämän vaatimukset tuntuvat välillä musertavilta. 9.- luokan loppua kohti tultaessa Jani alkaa lintsata säännöllisesti. Koulussa ollaan Janin tulevaisuudesta hyvin huolissaan, mutta Janin vanhemmat ovat sitä mieltä, että elämä kyllä opettaa poikaa. 

Lauran isä on tyytyväinen. Onneksi Laura on helppo nuori, kun elämä on muuten ollut niin epävakaata ja vaikeaa. Avioero ja isot rahalliset huolet ovat vieneet isän kaikki voimat. Onneksi Laura hoitaa läksynsä, tekee kotitöitä, eikä jaksa turhista valittaa. Lisäksi Lauran telinevoimisteluharrastus vie lähes kaiken ajan eikä Laura ehdi roikkumaan ulkona nuorten porukoissa. Itse asiassa isä näkee Lauraa kunnolla vain aamiaispöydässä ja illalla nukkumaan mennessä. Isän elämä pysähtyy hetkellisesti, kun Lauran telinevoimisteluvalmentaja ottaa yllättäen yhteyttä. Laura ei ole käynyt harjoituksissa kuukausiin. Valmentaja on myös huolissaan Lauran omituiseksi muuttuneesta käytöksestä ja poissaolevasta mielialasta. 

Joskus vanhemmat eivät huomaa nuoren tarpeita tai yliarvioivat nuoren iän ja kyvyt. Nuori päästetään ajelehtimaan vapaasti. Nuoren huomiotta jättäminen ei useinkaan tai välttämättä ole tahallista lapsen laiminlyömistä, vanhemmilla vain on omaa tärkeää tekemistä; työ, opiskelu, uudet perhekuviot tai muuta energiaa vievää. Se voi myös olla puhdasta ajattelemattomuutta. Huomio ja mielenkiinto saattavat olla kiinni oman elämän järjestämisessä.  

Kotoa pois karkottavat vanhemmat

Siirin vanhemmat ovat väsyneitä. Siirin isosiskon elämässä on tapahtunut isoja asioita, joiden vuoksi vanhempien aika on kulunut pitkälti hänen tukemiseen. Perheen nuorin lapsi aloitti juuri koulunsa. Siirillä on isohkoja oppimisvaikeuksia ja hän tarvitsee koulunkäyntiinsä tukea sekä koulussa että kotona. Vanhemmilla ei kuitenkaan ole aikaa keskittyä Siirin asioihin. Siiri saa tulla ja mennä miten haluaa. Vapaaaikaansa Siiri kuluttaa viettämällä aikaa läheisessä kauppakeskuksessa. Viikonloput hän viettää kavereiden luona ja vanhemmat ovatkin tyytyväisiä, jos viikonloppu kuluu rauhallisesti ilman Siiriä. Kotona ollessaan Siiri saa välillä voimakkaita raivokohtauksia, joihin vanhemmat eivät reagoi mitenkään. Vanhemmat ovat Siirin käytökseen täysin kyllästyneitä ja ovat sitä mieltä, että Siiri on huonona esimerkkinä perheen pienemmille ja ilman Siiriä perheessä olisi kaikkien paljon rauhallisempi asua ja elää. Yhden riidan päätteeksi Siiri pakkaakin tavaransa ja huutaa muuttavansa kaverinsa luo. ”Mene vain, äläkä tule takaisin”, huutavat väsyneet vanhemmat Siirin perään. 

Joissain perheissä nuori ikään kuin karkotetaan omaan elämään. Vanhemmat väsyvät nuoreensa. Nuoren inhottava käytös, rajoista piittaamattomuus, kodin elämäntavan halveksinta ja muu häiritsevä ja vahingollinen käytös saavat vanhemmat epätoivon partaalle. He selviävät eteenpäin olemalla piittaamatta nuoresta ja hänen käytöksestään. He ikään kuin sulkevat nuoren perheen ulkopuolelle ja antavat tälle vapauden omaan elämään.   

Karkotettu lapsi ei saa enää vanhemmiltaan sitä, mitä hän vielä tarvitsisi: kuuntelijaa, tukea, elämään evästäjää. Hän saa kyllä kaipaamaansa vapautta, mutta vapauden varjopuolella on tunne: en ole vanhemmilleni tärkeä. Tällaisen nuoren voi olla vaikea irtautua kotoa, koska häneen on jäänyt täyttymistä odottava, aikuisen tuen ja rakkauden mentävä aukko.  

Kannatellen irti päästävät vanhemmat

Kaisa on temperamenttinen 16 -vuotias. Lapsesta saakka hän on ilmaissut mielipiteensä vahvasti. Murrosikä oli melko kuohuva ja yhteen otettiin niin kotiintuloajoista kuin koulutehtävistäkin. 9.-luokalle tultaessa Kaisa vaikuttaa rauhallisemmalta, mutta riitoja syntyy edelleen kotiintuloajoista sekä kotona vietetyn ajan vähyydestä. Välillä riidat ovat olleet rajujakin. Periaatteena perheessä on, että suuttua saa, mutta ketään ei tahallisesti loukata. Vanhemmat ovat tehneet Kaisan kanssa sopimuksen yhden arkiillan sekä joka toisena viikonloppuna päivän rauhoittamisesta kodille. Silloin tehdään ruokaa yhdessä ja lapsista joku saa päättää, mitä illalla tehdään. Kaisan vanhemmat ovat pitkälle kouluttautuneita, ja Kaisa menestyy ihan hyvin koulussa. Äiti ja isä ovat toivoneet, että Kaisa menisi lukioon, mutta 9.-luokan alussa Kaisa ilmoittaa haluavansa ammattikoulun maalarilinjalle. Vanhemmat ovat yllättyneitä. He kuitenkin kunnioittavat Kaisan päätöstä ja antavat Kaisan harkita päätöstään rauhassa viimeisenä kouluvuotenaan.   

Tasapainoisessa itsenäistymisessä lapsi voi irtaantua kodista tiettyjen rajojen puitteissa. Vanhemmat ovat puhuneet arvoistaan jo lapsuuden aikana, joten nuori tietää, mitä häneltä odotetaan. Vanhemmat kunnioittavat nuoren yksilöllisyyttä ja antavat hänelle tilaa kehittyä omaksi persoonakseen. Vanhemmat ovat väliin huolissaan ja epävarmoja siitä, toimivatko he oikein – ihan kuten kaikki lapsistaan välittävät vanhemmat ovat. Joskus lapsuudessa koettuja asioita joudutaan työstämään nuoruudessa uudestaan. Myös rajuun nuoruuden kuohuntaan voi vanhempana suhtautua rakentavasti ja kannattelevasti.  

Kalle on kokenut lapsuudessaan suuria menetyksiä. Kallen isä ja äitipuoli tietävät tämän ja osaavat odottaa Kallen nuoruusiästä rajua. Kuohunta voimistuu, kun isälle ja äitipuolelle syntyy vauva. Kalle alkaa testata kotiintuloaikoja, jää kiinni tupakoinnista ja varastaa lähikaupasta olutta. Kouluun herääminen aamuisin on vaikeaa. Kallen vanhemmat päättävät, etteivät luovuta. Kotiintuloajoista pidetään kiinni. Vanhemmat kertovat pitävänsä huolta siitä, että jos Kalle ei ilmesty kotiin sovittuna aikana, jompikumpi vanhemmista lähtee häntä etsimään. Sääntöjen noudattamatta jättämisestä on sovittu seuraus, jonka Kalle tietää. Kallen kouluun lähtöä valvotaan ja koulun kanssa on sovittu säännöllisestä yhteydenpidosta Kallen asioissa. Hyvin sujuneesta koulujaksosta on sovittu yhteinen palkinto. Rajuja riitoja käydään erilaisista asioista kuitenkin melkein joka viikonloppu. Keskusteluyhteys vanhempiin kuitenkin säilyy riidoista huolimatta. Isä tekee Kallen kanssa joka syksy kahdenkeskisen pitkän kalastusreissun. Irrottautuminen kotiympyröistä tuntuu molemmista piristävältä ja Kallesta tuntuu, että näillä matkoilla isä on olemassa vain häntä varten. Kalle on myös kiinnostunut ruoanlaitosta ja haaveilee kokin ammatista. Äitipuoli opettaa Kallea laittamaan niitä ruokia, joista Kalle pitää. Äitipuolen kehut ovat Kallelle hyvin mieluisia, vaikka usein Kalle näyttääkin siltä, ettei häntä kiinnostaisi äitipuolen olemassaolo ollenkaan. Joskus vanhempienkin pinna palaa. Silloin pyydetään reilusti anteeksi omaa käytöstä. Vanhemmat hoitavat jaksamistaan ottamalla säännöllisesti aikaa itselleen lenkkeilyyn, ystävien tapaamisiin ja elokuvissa käynteihin. 

Pohdi: 

  • Mikä esimerkeistä herätti Sinussa eniten tunteita ja ajatuksia? Miksi?  
  • Mikä tapauksista on lähimpänä omia nuoruuskokemuksiasi?  
  • Pohdi, mikä edellä kuvatuista tapauksista on lähinnä suhdettasi omaan lapseesi. Tunnistatko, mitkä saattaisivat olla teidän suhteenne vahvuudet ja kipupisteet?  
  • Mistä esimerkistä haluaisit itse saada oppia omaan arkeesi? Miten itse haluaisit toimia? 

Aiheeseen liittyvät