Media-, tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelua peleissä

Alkuperäinen teksti on julkaistu artikkelissa “Kenellä on peliohjain? Pelikasvatus lapsiperheessä”, Pelikasvattajan käsikirja 2.

Pelaaminen tuo mukanaan laajan kirjon erilaisia tunteita, joiden käsittely yhdessä aikuisen kanssa vahvistaa lapsen tunnetaitoja. Huoltajan kannattaa havainnoida pelaamisen lapsessa herättämiä tunteita ja reaktioita, jotta hän voi ohjata pelaamista lapsen kannalta myönteiseen ja turvalliseen suuntaan. Pelatessa voi harjoitella esimerkiksi pettymysten käsittelyä, innostumista ja rauhoittumista. Huoltaja voi iloita lapsen kanssa onnistumisista pelissä, mutta myös auttaa lasta hahmottamaan millaisen olon pelaaminen itselle tuottaa.

Vahvista lapsen ja nuoren tunne- ja vuorovaikutustaitoja keskustelemalla

Pelikulttuurissa kasvavan lapsen medialukutaitoa voi vahvistaa esimerkiksi miettimällä lapsen kanssa, mikä pelistä tekee kiinnostavan tai houkuttelevan, miten pelissä on mahdollista edetä, keille peli on suunniteltu tai miksi pelaamista voi joskus olla vaikea lopettaa. Lasta ja nuorta on hyvä kannustaa puhumaan pelatessa mahdollisesti kohtaamistaan ikävistä, ahdistavista tai pelottavista asioista. Kiinnostuksen osoittaminen lapsen ja nuoren pelaamista ja mediankäyttöä kohtaan luo osaltaan avointa keskusteluilmapiiriä ja sitä kautta turvallisempaa mediankäyttöä. Myös pelaamisen vaikutusta perheen vuorovaikutukseen ja muiden perheenjäsenten arkeen on hyvä avata. Millainen tunnelma kotona on pelihetkissä ja niiden jälkeen? Miltä muista lapsista tuntuu, jos joku kiukuttelee aina hävittyään pelissä? Tällaisten kysymysten käsitteleminen auttaa ottamaan myös muita huomioon.

Ympäristössä eripuraa pelaamisesta

Joskus pelaaminen herättää eripuraa. Muut perheenjäsenet eivät välttämättä riemastu siitä, jos yksi heistä istuu kaiket illat koneen ääressä, kuulokkeet päässä huutaen ja hihkuen nettiyhteyden päässä olevien pelikavereidensa kanssa joukkueen onnistuessa. Joskus tulee riitaa yhteisen laitteen käyttövuoroista. Joskus eripuraa voi aiheutua siitä, että paljon pelaava henkilö ei osallistu kotitöihin, kiukuttelee vaatimuksesta tulla yhteiselle aterialle tai lähteä kyläilemään perheen kanssa. Lasta kannattaa muistuttaa, että pelaamiseen liittyvää hyvää vuorovaikutusta on myös se, että pelaamisesta huolimatta huolehtii myös muista asioista ja toimii huomaavaisesti ja reilusti perheenjäseniä kohtaan, esimerkiksi säätämällä pelin äänet kohtuulliselle voimakkuudelle jos pelaamisen äänet häiritsee toisia.

Tue ja edistä myönteistä pelikulttuuria

Isomman lapsen kanssa on hyvä käsitellä myös kulttuuria, joka peleissä vallitsee. Millä tavalla pelaajat kommentoivat toisilleen, millainen vuorovaikutuksen sävy on? Haukutaanko muita pelaajia ja miten epäonnistumisiin suhtaudutaan? Esiintyykö pelissä esimerkiksi häirintää, ulossulkemista, peliraivoa tai vihapuhetta, ja mitä niistä kannattaisi ajatella?

Jokaisessa pelissä on oma kulttuurinsa, joka rakentuu peliympäristön mahdollistamissa raameissa ja pelaajien vuorovaikutuksessa. Lasta kannattaa rohkaista reiluun pelikaveruuteen ja muita kohtaan kannustavaan ja myönteiseen toimintaan myös pelatessa. Empatiataidot kehittyvät kaverin näkökulmaan tai tilanteeseen eläytymällä.

Aiheeseen liittyvät