Kodin vuorovaikutus auttaa kasvamaan kriittiseksi lukijaksi
Perheessä tapahtuva vuorovaikutus on yksi tärkeistä kriittistä lukutaitoa kehittävistä ympäristöistä. Yhteisen ajan löytäminen, kuunteleminen, mallina toimiminen ja kysymysten esittäminen ovat arkisia keinoja, joilla vanhempi voi sekä opettaa lapselle elintärkeitä vuorovaikutustaitoja että tukea kasvamista kriittiseksi lukijaksi.
Sosiaalinen vuorovaikutus ja hakeutuminen muiden joukkoon kumpuavat ihmisten luonnollisesta tarpeesta kuulua yhteisöön ja liittyä toisten ihmisten seuraan. Peilaamme muiden ihmisten kautta omaa olemassaoloamme ja kokemusta siitä, että olemme merkityksellisiä.
Yhteys toisiin ihmisiin on yhtä lailla tärkeää niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin, vaikka tarve voi ilmetä elämän aikana eri tavoin.
Ole hereillä hetkessä
Perhe on lapsen ensimmäinen merkityksellinen yhteisö. Kodin lämpimät ja välittävät ihmissuhteet luovat kokemuksen nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta ja tukevat sekä hyvinvointia että koulunkäyntiä.
Kotona tapahtuvan vuorovaikutuksen kannalta on tärkeää, että arjesta löytyy yhteistä aikaa kohtaamiselle ja hetkille, joissa kiinnostutaan siitä, mitä perheenjäsenille kuuluu.
Fyysisesti ja henkisesti saatavilla olo on taito, jonka jokainen voi oppia. Kiireisen arjen tiimellyksessä se voi rakentua hyvinkin pienissä hetkissä. Parhaimmillaan näistä hetkistä välittyy lapselle tai nuorelle kokemus siitä, että hänet huomataan, hänen ajatuksilleen on aikaa ja että hänen mielipiteensä ovat arvokkaita.
Vuorovaikutusta tapahtuu kaikkien perheenjäsenten välillä, joten merkitystä on myös sillä, miten vanhemmat ja sisarukset toimivat keskenään. Mallioppimisen merkitystä ei voi eikä kannata aliarvioida.
Arkisia hetkiä voivat olla esimerkiksi
- yhteiset auto-, bussi- tai pyöräilymatkat
- aamiainen, illallinen tai muut ruokailuhetket
- saunailta
- perheen kanssa samassa tilassa oleskelu vaikkapa TV:tä katsellen.
Kiinnostu, kohtaa, kuuntele
Turvallinen, hyväksyvä ja arvostava ilmapiiri kannustaa perheenjäseniä kommunikoimaan ja jakamaan asioita keskenään – yhtä lailla hauskoja sattumuksia kuin huolenaiheitakin.
Perheen ilmapiiri ja vuorovaikutuksen tavat tukevat siis kriittisen lukutaidon kehitystä, kun kotona voi kokeilla omia ajatuksia ja mielipiteitä ilman, että ne koetaan vääriksi tai uhaksi. Keskustelu vaatii usein myös aikaa syventyäkseen. Aikaikkuna voi joskus aueta odottamatta, ja siksi tuntosarvet on vanhempana hyvä pitää herkkänä ajasta ja paikasta riippumatta.
Kaikenikäisten perheenjäsenten vapaa-aika kuluu myös herkästi erilaisten älylaitteiden parissa. Vuorovaikutuksen näkökulmasta on kuitenkin tärkeää, että laitteet eivät ole mukana joka hetkessä. Voi olla hankalaa löytää aikaa kohtaamiselle, jos puhelimen ilmoitukset piippaavat lakkaamatta tai taustalla pyörii jatkuvasti video tai podcast.
Perheen kanssa voidaankin esimerkiksi sopia, etteivät puhelimet kuulu ruokapöytään tai pitää joka päivä kännykätön tunti, tai viikossa puheliton päivä, jolloin kaikki laittavat laitteensa yhteiseen kännykkäparkkiin.
Miten luoda perheeseen avointa vuorovaikutusyhteyttä
- Kiinnostuksen osoittaminen vaikkapa kysymyksillä. Kiinnostu myös sellaisista aiheista, jotka eivät ole itsellesi tärkeitä tai tuttuja
- Omien ajatusten jakaminen
- Sanaton viestintä: puhujan katsominen, nyökkäily, hymyily
- Oman toiminnan sanoittaminen, esimerkiksi: “Nyt en valitettavasti ehdi kunnolla jutella, mutta hetken päästä kuuntelisin mielellään, mitä asiaa sinulla on.”
Oppiminen tapahtuu usein vuorovaikutuksessa, ja kriittiseen lukutaitoonkin kuuluu sellaista osaamista, jota voidaan kartuttaa muutenkin kuin lukemalla. Hedelmällisiä ovat esimerkiksi hetket, joissa näette yhdessä perheen kanssa jotakin kiinnostavaa tai kummallista, esimerkiksi hassun mainoksen tai selkeästi käsitellyn näköisen kuvan. Kannattaa tarttua herkästi lapsen tekemiin huomioihin ja kysellä, mitä hän ajattelee näkemästään ja miksi.
Omien ajatusten tiedostaminen ja ääneen sanoittaminen auttaa kriittisen lukutaidon kehittymisessä, varsinkin jos vanhemmat osallistuvat pohdintaan ja toimivat näin mallina lapselle. Keskusteluissa voidaan myös purkaa luetun ja nähdyn taustalla olevia asioita:
- miksi näin on tehty
- kuka sen on tehnyt
- yritetäänkö sisällöllä vaikuttaa johonkin
Kriittisen lukutaidon kehittymisen kannalta tärkeitä hetkiä ovat ne, joissa ollaan eri mieltä asioista.
Näissä tilanteissa tunteet voivat kuumentua herkästi. Tunteista voidaan kuitenkin harjoitella keskustelemaan.
On hyödyllistä oppia perustelemaan omat mielipiteensä sekä myös kuuntelemaan vastakkaisen osapuolen ajatuksia. Tällaisissa tilanteissa tavoitteena ei tarvitse olla toisen mielipiteen muuttaminen, vaan keskustelemalla voidaan harjoitella erilaisten näkökulmien tarkastelua sekä sen hyväksymistä, että asioista voidaan olla eri mieltä.
Kannattaa muistaa, että vanhempien kyseenalaistaminen ja voimakkaat mielipiteet kuuluvat osaksi lapsen luonnollista kehitystä.
Lasta tai nuorta voi rohkaista omien mielipiteiden kertomiseen osoittamalla arvostusta heidän näkemyksilleen, vaikka niitä olisi itse vaikea ymmärtää. Aikuisina saatamme herkästi ajatella, että oma mielipide on pidemmän elämänkokemuksen vuoksi parempi, mutta vanhempikin voi nuoren kanssa keskustellessaan oppia paljon uutta. Vuorovaikutusympäristö on kaikille mukavampi, kun jokaisella on olo, että häntä arvostetaan ja kuunnellaan.
Saattaa käydä myös niin, ettei lapsi tai nuori tuo kotona esiin keskustelun aiheita. Tällöin jää vanhemman tehtäväksi viritellä juttutuokioita, vaikka se tuntuisi haastavalta.
Lapsi tai nuori saattaa sulkeutua, jos vanhempi esimerkiksi ilmaantuu hänen huoneeseensa kyselemään. Usein kannattaakin pyrkiä hyödyntämään tilanteita, joissa ollaan luontevasti samassa tilassa. Lapsen ikätaso huomioiden voidaan esimerkiksi katsoa yhdessä telkkariohjelmaa ja jutella siitä. Lisäksi vanhempi voi nostaa esiin vaikkapa uutisissa näkemiään ilmiöitä ja kysellä perheenjäsenten mielipiteitä niistä.
Keskustelua voi lähteä luomaan myös lapsen kiinnostuksen kohteisiin liittyvistä asioista. Tällöin on hyvä osoittaa, että lapselle tärkeä asia on vanhemmankin mielestä kiinnostava.
Päivään mahtuu runsaasti erilaisia hetkiä, joissa halukkuus vuorovaikutukseen voi vaihdella.
Usein nukkumaanmenoaika saa pienten lasten puheen pulppuamaan. Näihin hetkiin on hyvä varautua ja pysähtyä kohtaamisen äärelle. Myös nuorten kanssa keskustelu saattaa päiväsaikaan jäädä muutamaan sanaan, mutta illalla nuorella voikin olla paljon mielen päällä. Parhaimmillaan myöhäisillan keskusteluista muodostuu tärkeä kokemus, joka kannattelee pitkälle elämään.
Virittelykysymyksiä keskustelun tueksi:
- Mitä ajattelet tästä?
- Miksi ajattelet että se on noin?
- Voisiko asia olla toisinkin?
- Oletko nähnyt viime aikoina jotain kiinnostavaa/outoa/epäilyttävää?
- Onko mielessäsi jotakin asiaa, josta haluaisit tietää enemmän?
- Minkälaisissa tilanteissa teidän perheessä jutellaan?
- Mistä asioista oma lapsesi on kiinnostunut?
- Miten toimit, jos lapsesi on eri mieltä kanssasi?
- Millaisia vuorovaikutustilanteita lapsesi näkee arjessa?
- Missä tilanteissa ja kuinka paljon eri perheenjäsenet viettävät aikaa älylaitteiden parissa?
Tekstin ovat kirjoittaneet Critical-hankkeen tutkijat KM Aada Saatsi ja KT Jenni Salminen.
Kuvat: Colourbox