Kriittisenä lukijana nettiviidakossa
Netin pursuava informaation määrä haastaa kaikenikäisten kriittisen lukemisen taitoja eli taitoja arvioida, analysoida ja tulkita lukemaansa.
Erityisesti näissä taidoissa korostuu luotettavuuden arviointi eli sekä kyky tunnistaa luotettavat nettilähteet että taito kyseenalaistaa epäluotettavia lähteitä. Tutkimuksissa on todettu näistä jälkimmäisen olevan haastavampi taito nuorille.
Entä kuinka hyvin tunnistamme ja tiedostamme omat kriittisen lukemisen taitomme?
Koska lapset ja nuoret ovat syntyneet nettimaailmaan ja tottuneet sitä säännöllisesti käyttämään, he kokevat useimmiten hallitsevansa myös kriittisen nettilukemisen taidot.
Nuorten omia taitoja koskevat mielikuvat ja todelliset taidot eivät kuitenkaan aina vastaa toisiaan. Siksi he tarvitsevat tukea kriittisen nettilukemisen taitojensa hahmottamiseen ja kehittämiseen.
Pienet lapset eivät vielä ymmärrä nettimaailman lainalaisuuksia ja ovat alttiita sen haittavaikutuksille. He tarvitsevat siis runsaasti aikuisen tukea nettiin tutustumisessa ja turvallisten käyttötapojen oppimisessa.
Kriittisen lukemisen taitojen kehittymistä edesauttaa, että lapsen kanssa keskustellaan ikätasoisesti, mikä netti oikein on, miten informaatio sinne syntyy ja että kaikki sieltä löytyvä ei pidä paikkaansa. Parhaiten tämä onnistuu konkreettisten esimerkkien avulla ja yhdessä tutkien. Lasta ei kuitenkaan kannata liikaa pelotella, vaan lähestyä asioita uteliaasti ja antaa vinkkejä hänen ikäisilleen suunnattujen, turvallisten nettisisältöjen käyttöön.
Mahdollisista vanhemman asettamista ikärajoituksista huolimatta lapsi voi joskus törmätä ikäviä tunteita herättävään nettisisältöön. Hyvä suhde perheen aikuisten kanssa mahdollistaa sen, että lapsi uskaltaa kertoa näkemästään, ja asiasta voidaan rauhoittavasti keskustella. Kun lapsi oppii kertomaan löytämistään nettisisällöistä aikuisille, hän toivottavasti jatkaa tätä toimintatapaa nuoruuteen saakka ja saa turvallista tukea kriittisen lukemisen taitojen kehittymiselle.
Viimeistään esimurrosikää lähestyvien lasten ja nuorten kanssa voi alkaa kiinnittää huomiota konkreettisiin kriittisen nettilukemisen taitoihin. On tutkittu, että nuorten taidoissa on suuria eroja: osa nuorista on syvällisiä ja kriittisiä nettilukijoita, kun taas osalla taidot ovat heikot ja heillä on suuri riski joutua harhaanjohtavan informaation vietäviksi.
Perheen aikuisten ei kuitenkaan tarvitse ottaa opettajan roolia, joka saattaa tuntua nuoresta ärsyttävältä. Aikuinen voi sen sijaan mallintaa taitoja pohtimalla ääneen itse löytämänsä netti-informaation luotettavuutta. Aikuiset voivat myös maltillisesti keskustella nettisisällön luotettavuudesta keskenään, jolloin nuori ohimennen kuulee heiltä järkeviä luotettavuuden arviointitapoja.
Asiaan kannattaa tarttua erityisesti silloin, kun nuori oma-aloitteisesti alkaa kertoa jostain löytämästään yllättävästä nettiuutisesta tai näkemästään sisällöstä. Tärkeää on antaa nuoren itse keksiä luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä ja auttaa häntä pohtimaan niitä kriittisesti. Aikuinen voi myös etsiä samasta aiheesta luotettavan nettisivun, jolloin voidaan yhdessä vertailla niiden näkemyksiä.
Onko kirjoittaja tai videon tekijä asiantuntija?
Ehkä tärkein lähtökohta luotettavuuden arvioinnille on tekstin kirjoittajan tai videon tekijän asiantuntijuuden arviointi.
Netissä haasteena voi olla, että kirjoittaja on nimetön tai hänestä ei etsimälläkään löydy mitään tietoja. Tekoälyn kielimallien käyttö on tehnyt kirjoittajuuden tunnistamisesta entistä vaikeampaa. Tällaisissa tilanteissa on erityisen tärkeää suhtautua varauksella kirjoittajan asiantuntijuuteen ja siksi myös julkaisun sisältöön.
Asiantuntijuus rakentuu koulutuksen, ammatin ja työkokemuksen myötä. On hyvä huomata, että henkilö voi olla asiantuntija omalla, usein kapearajaisella alallaan, mutta ei välttämättä juuri siinä aihepiirissä, josta hän netissä kirjoittaa. Netti näyttääkin olevan täynnä asiantuntijana esiintyviä henkilöitä. Kuitenkin todellisten asiantuntijoiden löytäminen ja tunnistaminen sekä heidän näkemystensä arvostaminen on tärkeää – heillä on usein taustallaan asiaankuuluva koulutus ja sen päälle rakentunut työura.
Joskus asiantuntijatkin voivat olla erimielisiä. Tällöin on tärkeää ensin tarkistaa, että osapuolet todella ovat aiheen asiantuntijoita. Asiantuntija ei haasta vallalla olevaa tieteellistä käsitystä ellei hänellä ole vakuuttavaa näyttöä uuden näkemyksen tueksi. Toisaalta uudet tilanteet ja ilmiöt voivat aluksi olla asiantuntijoillekin haastavia arvioida.
Mihin nettijulkaisulla pyritään?
Netti on ympäristö, jossa kirjoitetaan tai julkaistaan eri syistä.
Asiantuntijoilla on usein tarkoituksenaan jakaa uutta tutkimustietoa tai kertoa vilpittömästi tärkeistä, heille tutuista aiheista. Myös monilla netissä julkaisevilla uutislehdillä on tiedonjakamiseen liittyviä tavoitteita tai eettisesti toimivat kansalaisjärjestöt tarjoavat nettisivuillaan tietoa omasta aihepiiristään.
Toisaalta netistä löytyy myös paljon kaupallisia toimijoita, joiden tarkoituksena on saada markkinoitua tai myytyä tuotteitaan. Osa heistä tekee myös kaupallista yhteistyötä julkisuuden henkilöiden kanssa. Tutkimuksissa kaupallisten vaikuttimien tunnistaminen on ollut nuorille vaikeaa, joten siihen he tarvitsevat aikuisen tukea.
Pahimmillaan netissä pyritään tietoisesti jakamaan vääristynyttä informaatiota tai provosoimaan lukijoita. Netissä esiintyy myös paljon erilaisen vihapuheen tai kiusaamisen muotoja tai jopa kunnianloukkauksen muotoja. Hyvä vuorovaikutussuhde nuoren kanssa voi auttaa aikuista havaitsemaan nuoren pahoinvoinnin ja nettimaailman välisen yhteyden.
Voiko julkaisijaan luottaa?
Nettiympäristössä korostuu sisällön julkaisijan luotettavuuden arviointi.
Esimerkiksi journalismin eettisiin sääntöihin sitoutuneet nettilehtien julkaisijat tarkastavat nettisivujensa ja videojulkaisujensa sisällöt ja korjaavat mahdolliset virheet. Heidän toimittajansa ovat ammattitaitoisia ja usein myös omaan näkökulmaansa erikoistuneita asiantuntijoita.
On kuitenkin hyvä huomata, että samanlaiset säännöt eivät päde kaikissa netin mediajulkaisuissa tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Netissä on myös paljon julkaisupaikkoja, joissa ei juurikaan kontrolloida niihin lisättyä sisältöä ja lähes kenellä tahansa on mahdollisuus niihin kirjoittaa. Erityisesti tämä korostuu sosiaalisen median alustoilla, mutta joskus myös ulkoisesti luotettavan näköisillä tai sellaiseksi tarkoituksellisesti tehdyillä sivustoilla.
Nuorta on siis hyvä auttaa ymmärtämään, mitä julkaisijalla tarkoitetaan ja millaisia julkaisukäytäntöjä eri sivustoilla on.
Miten esitettyjä väitteitä perustellaan?
Netissä julkaistuissa kirjoituksissa ja videoissa esiintyy erilaisia väitteitä. Jos ei itse ole aiheen asiantuntija, voi olla välillä vaikea arvioida niiden todenperäisyyttä.
Sen lisäksi että luotettavuutta arvioidessaan pohtii kirjoittajan asiantuntijuutta ja tarkoitusperiä sekä julkaisijan luotettavuutta, on hyvä tarkastella sitä, miten väitteitä perustellaan.
Jos väitteet perustuvat vain yksittäisen henkilön kokemuksiin tai mielipiteeseen asiasta, voi niiden uskottavuuteen ja yleistettävyyteen suhtautua varauksella. Kokemuksia on hyvä aina lähtökohtaisesti pitää arvokkaana, mutta yksinään ne eivät yleensä takaa asian tai tapahtuneen ilmiön todenperäisyyttä.
Tarvitaan tieteellistä tutkimustietoa, jotta voidaan varmemmin ja yleistettävämmin kertoa faktatietoa asioista. Tällaista faktatietoa on myös asiantuntijoilla, joille on kertynyt osaamista ja näkemyksiä omasta alastaan.
Tekoälyn kohdalla on hyvä muistaa, että se voi joskus uskottavan oloisesti keksiä omia lähteitään, joita ei ole edes olemassa, joten väitteiden alkuperä perusteluineen on hyvin tärkeää tarkistaa.
Mitä luotettavat lähteet sanovat asiasta?
Hyvä keino varmistua netissä esiintyvien väitteiden luotettavuudesta on verrata niitä samasta asiasta kertoviin luotettaviin lähteisiin, mutta varoa tekemästä vertailua epäluotettavan lähteen kanssa.
Jos näkemysten välillä ei ole ristiriitaa, voi olla varmempi asian paikkansa pitävyydestä. Jos taas luotettavassa lähteessä kerrotaan asiasta täysin päinvastaista, on hyvä olla skeptisempi ensin löytämäänsä näkemystä kohtaan.
Edellä esitellyt vinkit nettisisältöjen luotettavuuden arviointiin liittyvät luonnollisesti toisiinsa. Asiantuntijat julkaisevat yleensä luotettavilla nettialustoilla, pyrkivät vilpittömästi hyvään kirjoituksillaan, perustelevat näkemyksenä asianmukaisesti ja saavat näkemyksilleen tukea myös muista luotettavista lähteistä.
Useimmat nuoret osaavat jo erottaa selkeästi epäluotettavat ja luotettavat nettilähteet toisistaan, mutta haastavimpia ovat ristiriitaiset tilanteet, joissa nettisisällössä on sekä luotettavuuteen viittaavia että epäilyksiä herättäviä piirteitä. Yhdessä pohtien voi vähitellen harjoitella kriittisen nettilukemisen taitoja, sillä perheenjäsenet voivat auttaa toisiaan huomaamaan nettisisältöjen luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Vaikka lapset ja nuoret viettävät paljon aikaa nettimaailmassa ja voivat olla taitavia digitaalisen teknologian käyttäjiä, heistä ei kuitenkaan automaattisesti kehity kriittisiä nettilukijoita.
Kouluopetuksessa korostuvat nykyään kriittisen lukemisen taidot, mutta tutkimusten mukaan kouluopetus ei vielä riitä syvällisten taitojen kehittymiseen, vaan tukea taidoille on tärkeää saada myös kotoa. Kriittisen nettilukemisen taidot auttavat lasta ja nuorta kehittymään täysivaltaisiksi demokraattisen yhteiskunnan jäseniksi.
Tekstin on kirjoittanut Critical-hankkeen tutkijatohtori KT Elina Hämäläinen.
Kuvat: Colourbox