Lukeminen tukee kriittisen lukutaidon kehitystä

Perhearki on usein täyttä, ja siksi kirjaan tarttuminen kannattaa tehdä itselleen ja lapselle mahdollisimman helpoksi. Rutiinit vapauttavat voimia päätöksenteosta.

Miettikää, mitkä rutiinit tuntuisivat kivoilta juuri teidän perheellenne. Rimaa ei kannata asettaa liian ylös, vaan miettiä sellaisia tapoja, joita pystytte arjessa ylläpitämään.

• Voisiko kirjastoreissulle olla säännöllinen päivä?
• Onko perinteinen iltasatuhetki teille sopiva?
• Voisiko isompien, itsenäisesti lukevien lasten kanssa, toimia yhteinen mukava lukuhetki tiettynä päivänä?

Rutiinien lisäksi voi tehdä lukemista edistäviä periaatepäätöksiä, kuten suostua aina lapsen pyyntöön lukea yhdessä tai sallia lukemisen iltapalapöydässä.

Lukemiseen tarttumista auttaa se, että kirjoja ja muuta luettavaa on kotona, ne ovat lapsia kiinnostavia ja ovat houkuttelevasti esillä.

Vanhempien kannattaa välillä nostaa omia tai lainattuja kirjoja esille esimerkiksi “kirjanäyttelyksi” pöydälle tai lattialle kirjalaatikkoon, josta niitä on helppo selailla. Jos kirjat ovat samassa hyllyssä samalla tavoin koko ajan, eivät ne välttämättä herätä mielenkiintoa.

Lehdet (lasten- ja nuortenlehdet, sarjakuvat, sanomalehdet) saattavat joskus kiinnostaa enemmän kuin kirjat. Lehtiin voi olla matalampi kynnys tarttua – kuvat ja lyhyemmät tekstit voivat huomaamatta houkutella lukemisen pariin. Lehtiä ei aina tarvitse tilata itse kotiin, vaan niitä voi lainata myös kirjastosta. Paperisina lehtien lukeminen on suositeltavaa siksi, että puhelimelta lukeminen voi olla pinnallisempaa ja lyhytjänteisempää.

Jos on toiveena, että jostain asiasta tulee tapa, sen omaksuminen helpottuu suuresti, kun se tuntuu mukavalta. Vaikka lapsilähtöisyys on tärkeää, on omasta viihtymisestäkin huolehdittava. Oma asenne välittyy helposti yhteisiin lukuhetkiin.

Kannattaa miettiä, voisiko yhteistä innostusta etsiä esimerkiksi vanhemman omista lapsuuden suosikeista. Jos esimerkiksi Aku Ankan maailma on ollut vanhemmalle tärkeä, voi sitä innostua tutkimaan myös vanhempana lapsen kanssa. Aikuisen aito innostus tarttuu lapseenkin.

Muitakin lukemiseen liittyviä asioita voi muokata innostaviksi:

• Voisiko kirjastoreissua ”rikastaa”: lainata itsekin jotain kiinnostavaa, käydä kahvilla samalla tai tutustua kaupungin eri kirjastoihin?
• Voisiko lukupesän sisustaminen kotiin olla perheen yhteinen projekti?
• Voitaisiinko itse lukevan lapsen kanssa tutkia somen kirjavinkkitilejä?
• Voisiko nuoren kanssa lukea samaa kirjaa ja jutella siitä?

Isomman lapsen kanssa lukumotivaatiota lisää se, että hän saa aidosti itse valita mitä haluaa lukea. Hän saa päättää, miten paljon kirjastosta kirjoja lainataan, kunhan luettava on ikätasolle sopivaa ja kestokassi kestää kirjojen määrän.

Kaikkien ei ole pakko lukea kirjoja. Sarjakuvat tai lehdet ovat myös oivaa luettavaa. Kannattaa kuitenkin huolehtia, että lukeminen on muutakin kuin sirpaleista nettilukemista.

Taaperon ja pienen lapsen kanssa lukemiseen kannattaa suhtautua “hetkenä kirjojen äärellä”. Siinä tärkeintä on positiivinen vuorovaikutus yhdessä kirjaa tutkien. Joskus vanhempi saattaa tulkita, että lukeminen ei ole taaperolle mieleen. Lapsi työntää kirjan pois, heittelee kirjaa, tai keskittyy vain sen maisteluun. Tällainen on kuitenkin normaalia lapsen käytöstä, eikä lukemista kannata sen takia jättää välistä.

Kirjaa ei vielä pienen kanssa tarvitse lukea “oikein”, vaan siinä voidaan hyppiä eteenpäin ja palata taas taaksepäin. Kirjaa voidaan vaihtaa usein; sitä voidaan maistella ja plärätä. Lapsi voi liikuskella samalla, ei ole pakko istua paikoillaan. Etenkin taaperoikäisten kanssa tekstejä ei välttämättä tarvitse lukea, vaan voidaan nimetä kuvissa olevia asioita ja jutella niistä. Kaikenlainen hassuttelu (esim. ääniefektit, yllättävät ja hauskat äänet) kirjan äärellä toimivat – yhteinen ilo saa niin lapsen kuin aikuisen palaamaan kirjojen pariin.

Taito katsoa asioita eri näkökulmista on olennainen osa kriittistä lukutaitoa. Lukeminen ylipäätään auttaa lasta näkemään asioita toisen ihmisen näkökulmasta.

Tätä tärkeää taitoa voi vahvistaa kysymyksillä.

• Lapselta voi esimerkiksi kysyä, miksi kirjan hahmo toimi tuolla tavoin, miksi hän ajatteli noin tai miltähän tuosta toisesta tuntui.
• Lapsen kanssa voi myös pohtia, oliko tarinassa jotain samaa kuin lapsen omissa kokemuksissa tai muistuttiko tarina tai osa siitä jotain muuta tarinaa.
• Etenkin isomman lapsen ja nuoren kanssa kirjojen nostamia asioita voi pohtia hyvinkin laajasti myös esimerkiksi historiallisista tai kulttuurisista näkökulmista.

Tärkeintä lukuhetken juttelussa on myönteinen vuorovaikutus lapsen kanssa. Se tekee hetkestä palkitsevan ja rakentaa myönteistä suhtautumista lukemiseen ja kirjoihin.

Vaikka keskustelu onkin hyödyllistä, on hyvä toimia sen suhteen lapsen ehdoilla. Jos lapsi ei pidä tarinan kuuntelun keskeyttävistä kysymyksistä, on silloin parempi nauttia yhteisestä lukuhetkestä ilman jutustelua. Lapsilla on erilaisia vaiheita ja toisessa ikävaiheessa voi olla, että keskustelusta ja kysymyksistä ei tule loppua.

Voi myös ajatella, että kirjoista voi jutella muulloinkin kuin juuri lukiessa. Vaikka iltapalapöydässä voi palata kirjan tapahtumiin ja teemoihin.

Lapset eivät näe, mitä teemme laitteillamme. Tällöin malli lukevasta vanhemmasta voi jäädä puuttumaan. Välillä voikin sanallistaa lapselle laitteilla tapahtuvaa lukemista: vanhempi kuuntelee äänikirjaa tai lukee kirjaa, lukee uutisia tai etsii tietoa.

Voi myös miettiä, voisiko palata lukemaan fyysisiä kirjoja tai lehtiä esimerkin vuoksi.

Vanhemman oma lukuhetki voi olla myös hyvä rutiini. Lapset näkevät lukevan aikuisen ja vanhempi voi hyvällä syyllä pysähtyä arjen kiireiden keskellä lukemaan, vaikka edes kymmeneksi minuutiksi.

Joskus tilanne on se, että lapsi ei ole innostunut lukemisesta lainkaan.

Lukeminen voi tuntua pakkopullalta, jos ei ole kokenut, miten mukavaa se on. Hyvän kirjan äärellähän pääsee parhaimmillaan toiseen maailmaan tavalla, joka vetää vertoja parhaalle elokuva- tai pelikokemukselle. Jos kokemus tarinaan uppoutumisesta puuttuu, ei lukeminen motivoi.

Mieti siis, miten voisit saatella lapsen kirjan maailmaan siten, että tarina alkaa viedä häntä mukanaan.

• Lasta kiinnostavan kirjan löytäminen on ensisijaista. Voisiko lapsen suosikkileikkeihin, -peleihin tai -elokuviin liittyvä kirja innostaa?
• Entä lukemisen tapa? Voisiko kirjaa lukea lapselle ääneen, kunnes tarina alkaa vetämään ja lapsi innostuu lukemaan itse eteenpäin? Voisiko kirjaa lukea lapsen kanssa vuorotellen? Voisiko äänikirja toimia, esimerkiksi autossa yhdessä kuunnellen ja siitä samalla keskustellen?
• Erilaiset luettavat kannattaa myös huomioida. Voisiko lapsen tai nuoren mieleen olla tarinallisen kirjan sijasta tietokirja, sarjakuvat, tai lehdet?
• Joskus lapsella voi olla vaikeuksia lukemisessa ja se kannattaa ottaa huomioon kirjaa valitessa. Kirja ei saa olla liian vaikea tai pitkä lapsen lukutaitoon nähden.

Vaikka lapsen vastahakoisuus voi turhauttaa, koeta pitää puhe kirjoista ja lukemisesta myönteisenä. Tunnet oman lapsesi parhaiten: koeta miettiä, mistä oikeasti kiikastaa ja mieti ratkaisuja sen pohjalta. On hyvä nousta tilanteen ”yläpuolelle”, jotta ei toistaisi tapoja, jotka eivät toimi.

Etenkin lukutaidon oppimisen alkuvaiheessa, mutta myös myöhemmin, lukemista on hyvä edellyttää lapselta, jos sitä ei luonnostaan tapahdu.

Lukemisesta nauttiminen vaatii sujuvaa lukutaitoa ja se karttuu vain lukemalla. Nykyisessä viriketulvassa pitkäjänteinen keskittyminen on taito, johon lapsi ja nuori saattavat tarvita tukea.

Lukuhetkissä sopiva vaatimustaso ja harjoitteluaika ovat tärkeitä, jotta lukemisesta syntyy onnistumisen kokemuksia. Viisi minuuttia lukemista voi olla alkuun aivan hyvä tavoite. Lapsi voi myös lukea esimerkiksi yhden sanan kappaleesta, ja vanhempi lukee loput. Vähitellen lapsen lukemien sanojen tai lauseiden määrää lisätään.

Oman edistymisen seuraaminen motivoi. Edistymistä voi testata esimerkiksi lukemalla samaa tekstiä kuukauden välein ja katsoa, miten pitkälle pääsee minuutissa. Palkinnotkin motivoivat sinnikkyyttä vaativan harjoittelun parissa. Erilaiset seurantasysteemit lukemisen määrästä (esim. tarrataulukko) ovat varsin toimivia välineitä.