Vanhempainnetti

Koulu alkaa

Koulun alkaminen on koko perheelle uusi ja jännittävä asia. Vaikka koulu alkaa, ekaluokkalaisen lapsuus jatkuu. Lapselle tulee uusia auktoriteetteja vanhempien rinnalle ja hänen päiväänsä rytmittävät lukujärjestys ja koulutehtävät. Vanhemmilta lapsen koulunkäynti vaatii järjestelyjä mm. lapsen iltapäiviin ja koulun lomien ajaksi.


Valmiudet koulunkäyntiin

Koulun aloittaminen tuo lapselle uusia vaatimuksia. Yleensä 6–7-vuotias lapsi on innokas ja valmis kohtaamaan haasteita, oppimaan uusia asioita ja astumaan varhaislapsuudesta koululaisten joukkoon. Lapset ovat kuitenkin yksilöitä. Osa lapsista on kypsiä koulutielle vasta 8–9 vuoden iässä.

Kouluun valmiilla lapsella on tiettyjä taitoja ja valmiuksia, joita matkan varrella yhä hiotaan ja harjoitellaan. Täysin valmis ei koulun alkaessa tarvitse olla, mutta erityisesti lapsen itsetunnon kannalta on suotavaa, että hän on riittävän valmis ja voi uskoa selviävänsä. Jatkuvat liian suuret vaatimukset ja epäonnistumiset lannistavat ja vievät ilon koulutyöstä.

Lapsi on valmis aloittamaan koulun mm. kun:

  • Lapsi kykenee suoriutumaan tietyistä perustarpeista itsenäisesti, esim. wc:ssä käynnistä, käsien pesusta, syömisestä, riisumisesta, pukemisesta ja takin ripustamisesta naulaan.
  • Lapsi pystyy olemaan erossa vanhemmistaan koulupäivän ajan ja tarvittaessa toimimaan itsenäisesti koulupäivän jälkeenkin. Lapsen pitää tietää kuka aikuinen hänestä kulloinkin huolehtii.
  • Lapsi on fyysisesti valmis koulutyöhön. Tämä tarkoittaa esim., että lapsi jaksaa kulkea koulumatkan ja toimia koulussa, ja että silmän ja käden yhteistyö ja kynäote ovat niin kehittyneet, että lapsi voi opetella kirjoittamista.
  • Lapsi on riittävän pitkäjänteinen ja jaksaa keskittyä mm. istumaan paikoillaan, tekemään tehtäviä ja ottamaan vastaan uusia asioita ja ohjeita.
  • Lapsi ymmärtää puhetta ja osaa ilmaista itseään puhumalla.
  • Lapsi osaa odottaa, malttaa vuorotella ja sietää pettymyksiä ja turhaumia riittävän hyvin.
  • Lapsi pystyy hakeutumaan muiden lasten seuraan ja toimimaan kavereiden kanssa.
  • Lapsi ymmärtää esim. mitä vähentäminen ja lisääminen tarkoittavat tai miten esineet voivat kuulua samanaikaisesti eri luokkiin.

Lapsella voi jokin koulukypsyyden osa-alue olla vahva ja joku toinen vaatia vielä harjoitusta. Koulussa ja kotona näitä valmiuksia edelleen harjoitellaan ja tuetaan ensimmäisinä kouluvuosina. Jokainen lapsi on arvokas oma persoonansa, joka kehittyy omassa tahdissaan.

Lapsi tarvitsee turvaa

Koulun alkaminen itsenäistää lasta vanhemmistaan uudella tavalla, vaikka hän olisikin ollut päivähoidossa. Vanhemmat miettivät yleensä, onkohan oma, niin pieneltä tuntuva lapsi tarpeeksi vahva ja kypsä koulunkäyntiin. Koulussa lapselle tapahtuu päivän mittaan paljon asioita, joista vanhemmat eivät tiedä mitään. Päivähoidossa ja esikoulussa lapsen päivän kuulumiset vaihtuvat hoitajan kanssa lasta tuodessa ja hoidosta hakiessa, mutta koulussa opettaja ei ole enää samalla tavalla vastaanottamassa ja luovuttamassa lasta.

Lapselle annettu vastuu omien asioiden huolehtimisesta kasvaa selvästi ja hän joutuu selviytymään yksin. Vanhemmuus ei kuitenkaan lopu koulun alkamiseen. Koululainen tarvitsee vanhempiaan kuin ennenkin, turvallisuuden, tuen ja hoivan antajina, asioiden ja tunteiden jakajina.

Lapsi odottaa usein innolla uusia, kouluun liittyviä asioita. Koulureitti on tärkeää opetella ja harjoitella yhdessä vanhempien kanssa etukäteen. Koulutarvikkeet, kuten reppu ja penaali käydään ostamassa äidin, isän tai vaikkapa kummin kanssa.

Koululaiseksi tuleminen on lapselle suuri asia. Lapsen mieltä askarruttavat monenlaiset kysymykset: Minkälainen on oma opettajani? Keitä saan luokkatovereikseni? Mitä koulussa syödään? Minkälaisia kotitehtäviä saan? Kenen kanssa leikin välitunneilla?

Vanhemmat miettivät ehkä: Hyväksytäänkö lapseni ryhmään? Oppiiko hän muiden tahdissa? Mitä lapsi kertoo perheestämme koulussa? Miten järjestämme lapsen iltapäivät, kun olemme töissä? Miten lapsi voi yhtäkkiä selviytyä kaikesta, kun tähän saakka on kaikesta huolehdittu? On luonnollista, että vanhemmat tuntevat itsenäistyvästä ja kotoa irtautuvasta lapsestaan samanaikaisesti sekä ylpeyttä että luopumiseen liittyvää haikeutta.

Lapsi nauttii itsenäistymisestään ja siitä, että pärjää ja uskaltaa olla jo yksin hetken. Koulun jälkeen tai kun vanhemmat lähtevät kauppaan, hän harjoittelee yksinoloa. Lapsella tulisi kuitenkin aina olla mahdollisuus turvautua aikuiseen. On myös hyvin yksilöllistä, kuinka lapsi viihtyy yksin. Lapsen on ehkä parempi viettää aikansa iltapäiväkerhossa, jossa on valvovia aikuisia, jos vanhempien työpäivät ovat pitkät. Vanhemmalla on hyvä olla herkkyyttä tunnistaa kuinka hyvin oman lapsen siivet kantavat: antaa sopivassa suhteessa tilaa itsenäisyydelle, rohkaista siihen, mutta toisaalta tarjota myös riittävästi tukea, turvaa ja yhdessäoloa.

Koululainen on yleensä aktiivinen ja viettää paljon aikaansa myös kodin ulkopuolella: erilaisissa harrastuksissa, pihalla ja kavereiden kanssa. Vanhemmat ja oma perhe ovat kuitenkin lapselle kaikkein tärkeimmät ja yhteinen aika perheen kanssa on arvokasta. Hyvä tapa on pyrkiä esim. syömään ainakin kerran päivässä koko perhe yhdessä. Myös leikillä, vapaalla touhuilulla ja mielikuvituksella on edelleen tärkeä sija elämässä.

Lapsi harjoittelee ja oppii

Koulun aloitukseen liittyy aina tietynlaista jännitystä, vaikka lapset olisivatkin jo esikoulussa tulleet tutuiksi toisilleen. Koulunkäynnin aloittaminen on lapselle suuri asia, eikä kouluun liittyviä asioita pitäisi liikaa käyttää ”kasvatuskeinoina”. Kannattaa mieluummin kertoa lapselle, että koulussa saa kavereita, tilaisuuden oppia uusia mielenkiintoisia asioita ja kokea kaikenlaista jännittävää kuin korostaa, kuinka koulussa täytyy istua hiljaa, kuunnella, olla kiltisti ja syödä lautanen tyhjäksi.

Lapsuuteen kuuluu olennaisesti leikkimällä oppiminen. Koulussa oppimisen painopiste siirtyy tietoiseen harjoitteluun ja opettelemiseen. Koulun alkuvaihe tuo selvästi esille lasten kehityksen yksilöllisyyden ja mahdolliset oppimisvaikeudet. Oppimisen esteiden havaitseminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tukee lapsen kehitystä ja ehkäisee mahdollisia muita kouluun liittyviä ongelmia, kuten kouluhaluttomuutta ja koulupelkoa.

Osoita lapselle luottavasi siihen, että hän kyllä oppii tarvittavat taidot ja valmiudet. Hankalia asioita voidaan harjoitella yhdessä, kaikkea ei tarvitse hallita heti. Myös opettaja osaa ammattitaidollaan auttaa lasta koululaiseksi. Koulu ja opettajat tekevät kaikkensa, jotta koulun aloitus olisi mahdollisimman miellyttävä ja lapsen omasta luokasta tulisi innostava ympäristö oppimiselle.

Pikkukoululaisen pelot

Joskus lapsi pelkää koulun aloitusta ja kouluun lähtemistä. Peloista on syytä keskustella hänen kanssaan, mutta ei tivaamalla. Lapsen pelko on usein sellaista, että hän ei sitä itsekään käsitä. Lasta kannattaa kuunnella, se jo sinällään voi helpottaa. Älä mitätöi lapsen pelkoja tai nolaa häntä niiden vuoksi. Hän saattaa pelätä, ettei muista lähteä aamulla kouluun tai häntä ehkä pelottaa mennä yksin. Lapsi on kenties huolissaan siitä, että vanhemmille sattuu jotain pahaa hänen poissa ollessaan. Lapsi saattaa ikävöidä vanhempiaan tai olla mustasukkainen kotiin jääville sisaruksille. Pieni koululainen voi myös tuntea pelonsekaista kunnioitusta opettajaa ja uusia luokkatovereitaan kohtaan.

Tottuminen uuteen opettajaan, hänen tapoihinsa, luokan ja koulun sääntöihin voi vaatia aikaa ja olla aluksi hankalaa. Luokassa ei voi saada samalla tavoin yksilöllistä huomiota kuin kahden kesken vanhemman kanssa. Herkemmät lapset voivat pahoittaa mielensä, jos esim. opettajan tapa ohjata tuntuu kovin ronskilta eikä lapsi ole tottunut sellaiseen.

Pelkojen tai jännitysten ilmaantuessa lapsi tarvitsee vanhemmaltaan aikaa ja tukea. Asian voi ratkaista joskus hyvin pieneltäkin tuntuva ele, kuten lapsen saattaminen muutaman kerran kouluun. Pelot useimmiten katoavat, kun lapsi tottuu tähän uuteen elämänrytmiinsä. Vanhempainillat ja muu koulun ja kodin välinen yhteistyö on toimintaa lapsen tueksi. Ongelmien esille tuominen on usein arka asia, mutta avoin keskustelu toisten vanhempien ja opettajan kanssa on monin tavoin hyödyllistä. Tällöin voi hyvinkin huomata, että muilla perheillä on samantapaisia ongelmia. Muilta voi saada hyviä ideoita omaan arkeen sovellettaviksi.