Parisuhteen hoitaminen

Tarinoita parisuhteen hoitamisesta on jokainen varmasti kuullut vihkipuheissa tai keskusteluissa. Eräs tarina kertoo miehestä, jolta kysyttiin hänen ja vaimonsa pitkän avioliiton salaisuutta. Vihkipappi oli kehottanut nuorta miestä ottamaan hatun naulakosta, kun uhkaa tulla riita. Kysyjälle mies vastasi: ”On tullut käveltyä raittiissa ilmassa ja paljon.”

Vastaavanlainen ratkaisu on auttanut monia nuorempiakin. Kuumentuneet tunteet jäähtyvät, kun otetaan vähän välimatkaa. Mutta suhdetta voi hoitaa myös niin, että ei paeta paikalta vaan varataan aikaa ja opetellaan yhdessä keskustellen selvittämään asiat.

Suhteen hoitamisessa tärkeää on yhteisen ajan varmistaminen

Mukavaa yhdessäoloa on sekin, että ollaan yhdessä koko perhe: laitetaan ruokaa, syödään, pelataan, leikitään, touhutaan, hassutellaan. Lasten läsnäollessakin voi parisuhteelle ottaa oman tilan, esim. halia, suukottaa, taputtaa pepulle. Ihan kahden kesken oleminen edes silloin tällöin on kuitenkin myös tärkeää. Pitäkää huoli siitä, että osaatte olla kahden. Muuten voi käydä niin, että kun lapset eräänä päivänä lähtevät maailmalle, kotiin jää kumppaniksi vieras ihminen, jonka kanssa ei ole enää juurikaan yhteistä.

Varatkaa viikoittain tai tarpeen mukaan aikaa parisuhteelle (esim. lasten mentyä nukkumaan), ottakaa esiin allakat, sopikaa viikoittaiset menemiset ja muut käytännön asiat. Kun yhteinen aika on käsillä, älkää karttako puhumista ongelmatilanteista ja kitkaa tuottavista asioista. Kuunnelkaa toisianne. Kunnioittakaa toisianne ja toistenne mielipiteitä, vaikka olisittekin eri mieltä. Avoimuus ja rehellisyys ovat parisuhteen kivijalkaa.

Pyrkikää kertomaan omista toiveistanne ja ajatuksistanne sen sijaan, että syyttelette tai kuvaatte toistenne vikoja. ”Minulla on tällä viikolla töissä rankkaa. Tuntuisi mukavalta, jos saisin apua lasten iltatoimien hoitamiseen. Voisitko sinä hoitaa pesut ja iltapalat, jos minä luen sadun?”, saa todennäköisesti paremman vastaanoton kuin ”Sinä et kyllä koskaan muutu, olet niin itsekäs. Taas saan tehdä kaikki iltatoimet yksinäni niin kuin ei minulla olisi muutenkin rankkaa!” Opetelkaa pyytämään ja antamaan anteeksi, kannustamaan ja kiittämään toisianne.

Varatkaa silloin tällöin – kerran kuussa tai 4 kertaa vuodessa – ilta tai viikonloppu, mahdollisuuksienne mukaan, ollaksenne ihan kahdestaan. Jos sukulaiset ja lasten kummit ovat kaukana, etsikää naapurustosta tai ystäväpiiristä toinen perhe tai muutaman perheen rengas, joiden kanssa voitte sopia lasten yökylässä olemisesta. Toinenkin perhe voi tarvita vastaavaa apua, ja lapsista voi olla hauskaa olla silloin tällöin yökylässä naapuriperheessä.

Kun lastenhoito järjestyy, viettäkää mukava, hiukan juhlavampi ilta kotona tai hotellissa, mökillä tai risteilyllä. Hyvää syömistä, kenties kynttilän valoa, musiikkia, ei rakastelupakkoa, mutta sekin on sallittua. Jo se on mukavaa, kun kukaan ei pyri kesken kaiken sänkyyn kolmanneksi tai neljänneksi.