Sopeutuminen uusperheen elämään

Uuden kumppanin löytyminen on uusi haaste sekä ratkaistavine kysymyksineen että ilon aiheineen. Se on monessakin mielessä uusi alku. Uutta suhdetta aloittavat pohtivat usein suhdettaan uuteen ja entiseen puolisoonsa, omien ja yhteisten lasten välisiä suhteita sekä uusperheen vaikutusta lapsen kasvuun ja kehitykseen. Ainakin toisella kumppanilla on kokemusta parisuhteesta ja uudessa suhteessa voi välttää karikoita, joihin edellinen suhde karahti. Aina näin ei tapahdu.

Olemassa olevat lapset ja heidän vanhempansa eli kumppanin entinen puoliso vaikuttavat uuteen parisuhteeseen. Mustasukkaisuus ja luottamukseen liittyvät tunteet ja kysymykset ovat usein uusperheessä ajankohtaisia. Moni on mustasukkainen paitsi kumppaninsa lapsille myös tämän entiselle puolisolle. Tällaiset tunteet on syytä selvittää keskustelemalla, niitä ei tarvitse hävetä eikä niistä tarvitse kantaa syyllisyyttä.

Kun uusperhe-elämää aloitetaan, tulisi uuden perheen muodostamiseen ja perheenjäsenten sopeutumiseen kiinnittää erityistä huomiota. Uusperheen lapset ovat jossain vaiheessa kokeneet omien vanhempiensa eron, siitä toipuminen ja uusiin ihmissuhteisiin tottuminen vie ja sille tulee antaa aikaa.

Murrosikäinen ja uusperhe

Perheen isommat lapset ja etenkään murrosikäinen ei ole aina halukas tapaamaan vanhempansa uutta kumppania, jos suhde on ollut olemassa jo eron aikana tai ero on tuore. Tätä haluttomuutta on kunnioitettava. Nuoren on saatava surra pettymyksensä perheen hajoamisesta ennen kuin hän pystyy käsittelemään uusia asioita. Samalla hän saattaa ottaa etäisyyttä myös omasta vanhemmastaan ja pitää välimatkaa niin kauan kuin vanhempien eroon liittyvä kipuilu on kesken. Murrosikäinen ei useinkaan halua itselleen uutta vanhempaa. Hän yleensä toivoo omat vanhempansa takaisin yhteen.

Jos uusperheen molemmilla vanhemmilla on murrosikäisiä lapsia, voi kahden perheen yhteensovittaminen olla haasteellista. Etenkin nuoret tarvitsevat runsaasti aikaa tutustua toisiinsa ennen muuttoa saman katon alle. Murrosikäisen perheessä ei aina ole helppoa, mutta ymmärtäväiset ja kärsivälliset vanhemmat voivat auttaa lapsiaan sopeutumisessa tai mahdollisesti odottaa muutaman vuoden ennen uusperheen perustamista.

Vaikka parisuhde on aikuisten keskinäinen asia, murrosikään ehtineitä lapsia on viisasta kuunnella, kun suunnitellaan parisuhteen vakiinnuttamista ja yhteistä elämää. Uusperheellä on usein edessään monia yhteisiä vuosia. Kärsivällisyys, lasten herkkä kuunteleminen ja lasten tahdissa eteneminen tuovat mukanaan arvokkaan palkinnon. Tällöin lapsi saa kaksi hyvää kotia ja useita rakastavia aikuisia.

Mietittävää uusperheen vanhemmalle

  • Mitä merkitsee perhe-elämän kannalta se, että toisella tai molemmilla on lapsia?
  • Missä tilanteissa kumppani on ensisijassa äiti tai isä omille lapsilleen ja sitten vasta kumppani?
  • Miten aikuisten yhteinen aika järjestetään?
  • Millainen on perheen työnjako silloin, kun toisen lapset tulevat vanhempansa luo?
  • Miten arjen kustannukset jaetaan?
  • Miten sovitetaan yhteen kahden eri perheen tavat? Toisessa perheessä on ehkä totuttu kulkemaan viikonloppuna yöpuvuissa ja toisessa noustaan reippaasti kello kahdeksan arkena ja pyhänä.

Muista päättää jo ennakkoon perheen kanssa säännöllisistä perhepalavereista. Niissä sovitaan yhteisistä arjen asioista ja kerrotaan ilot ja harmit, niin etteivät harmit ehdi kasaantua ärsyyntymiseksi ja kiukuksi.

Saako uusperheen vanhempi komentaa?

Pikkulapsiperheeseen tullut uusi vanhempi toimii samalla tapaa vastuullisen aikuisen tavoin kuin lapsen oma vanhempi. Molemmat käskevät ja kieltävät tarvittaessa jokaista lasta. Molemmat hoitavat oman osuutensa kasvatusvastuusta. Kun murrosikään tulleet lapset kieltäytyvät kuuntelemasta ja tottelemasta ja vahvistavat ärhentelyään sanomalla: Et sinä ole minun isä/äiti, ei minun tarvitse sinua kuunnella, aikuinen myöntää tyynesti: En ole vanhempasi, mutta olen tämän perheen toinen aikuinen.

Kuten jokaisessa perheessä, uusperheessäkin on säännöt, joihin aikuiset sanovat viimeisen sanan. Aikuisten on tärkeä keskustella keskenään perheen yhteisistä pelisäännöistä, jotta erilaiset käsitykset esimerkiksi rajoista ja niiden valvomisesta eivät muodostaisi ikävää kiilaa puolisoiden välille. Mitä vanhempi lapsi on, sitä paremmin voidaan yhdessä neuvotella säännöistä.

Murrosikäisen elämää koskevista säännöistä ja niiden yhdenmukaisuudesta on keskusteltava myös lapsen muualla asuvan vanhemman kanssa. Vanhempien yksimielisyys säännöistä viestittää nuorelle, että omat vanhemmat välittävät hänestä.

Perheen uuden aikuisen ei pidä yrittää korvata lapselle tämän oikeaa vanhempaa. Hänen on viisasta pyrkiä olemaan lapselle aikuinen ystävä ja suhtautua arvostavasti lapsen omiin vanhempiin. Lapselle on hyväksi, että hänellä on mahdollisimman paljon yhteyksiä omaan vanhempaansa. Tapaamisissa on varattava yhteistä aikaa vanhemmalle ja lapselle ilman uutta kumppania, jos se näyttää olevan lapselle tärkeää. Vanhempaansahan lapsi on tullut ensisijassa tapaamaan. Murrosikäinenkin hyväksyy helpommin vanhemman uuden puolison, jos hänelle annetaan mahdollisuus säilyttää hyvät suhteet molempiin vanhempiinsa.

Anna lapselle lupa pitää vanhemman uudesta kumppanista

Joskus lapsen pulmana on epävarmuus, saako hän pitää vanhempansa uudesta kumppanista. Lapsi voi kokea kiintymyksen uskottomuutena omalle vanhemmalleen. Ristiriita on olemassa erityisesti silloin, kun lapsi tietää, että oma vanhempi ei pidä entisen puolisonsa uudesta kumppanista. Vain lapsen oma vanhempi voi antaa lapselle ”luvan” pitää entisen puolisonsa uudesta kumppanista. Luvan voi antaa, vaikkei itse voisi sietää tätä eikä uutta suhdetta.

Lapsen edun mukaista on, että hän saa tavata vanhempansa uutta perhettä tuntematta ristiriitaa. Parhaimmillaan hän saa uuden aikuissuhteen, joita ei voi koskaan olla liikaa. Lapsi voi myös saada hyvää mallia aikuisten toimivasta keskinäisestä kanssakäymisestä, kun hän pääsee seuraamaan vanhemman uutta tasapainoista suhdetta.

Aiheeseen liittyvät